HOLJAA HÖPINÄÄ

Olen tässä mietiskellyt tuota otsikon teemaa - Kenelle elämä maistuu. Kummissani olen joutunut toteamaan merkillisiä asioita. Olemme kovin ponnistuksin onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan, jossa on kasvava joukko ihmisiä - yksilöitä - jotka voivat huonosti. Väsymys, masennus, itsekkyys ja omahyväisyys ovat ottaneet vallan monista ihmispoloisista. Kaikki eivät tunnista sitä valitettavasti edes itse. Se on ehkä pahin puoli asiassa. Olemme kadottaneet yhteyden toisiimme. Yksilökeskeisyys on vienyt tilan yhteisöllisyydeltä. Henkilökohtaisesti olen kokenut paljon uusia asioita viimeisten kolmen - neljän vuoden aikana. Uusien asioiden kokeminen on myös avannut silmiä. Me elämme niin suuressa määrin markkinoiden ehdoilla, että emme sitä edes itse tiedä. Esimerkkinä "kansansuosion" saavuttanut uusi kansantautimme - masennus. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että masennuksen hoidossa lääkkeitä käytetään aivan liikaa. Kaksi kolmesta tabletista voisi jättää ottamatta. Miljardisää

On sitä ollut höpisijälläkin taas kiireitä. Ei ole ehtinyt kirjoittelemaan. Toisaalta eihän se näin ole vaan olisihan sitä ehtinyt. Vaan ei ole höpisijä viitsinyt tai muuten saanut aikaiseksi. Näin se menee monella saralla. Mäntyharjun kunnassakin on tehty energiatehokkuussopimusta kuin Iisakin kirkkoa aikanaan. Se on myös helppotajuinen esimerkki julkishallinnon kiireen ja tehtävien priorisoinnin maailmasta. Elettiin lokakuuta 2012 ja oli menossa energiansäästöviikko. Paikallislehti Pitäjänuutiset kyseli kunnalta energiatehokkuussopimuksesta: "Kaiken muun tekemisen rinnalla työtä ei ole lähtötasojen määritysten osalta pystytty vielä tekemään, mutta tärkeästä asiasta on kysymys, toteaa kiinteistöpäällikkö." Lokakuussa 2013 oli taas energiansäästöviikko ja valoa näkyi putken päässä. Paikallislehti uutisoi jälleen: "Säädöksillä ja velvoitteilla edellytetään julkishallinnon toimijoilta vahvaa roolia energian säästöön liittyvissä asioissa. Mäntyharjun kunta on kuitenki

Näin saatiin EU-vaalit pidettyä ja parlamentaarikot valittua. Valtakunnan kolme eniten ääniä kerännyttä meni itseltäkin veikkauksessa täysin oikein. Se oli siis liian helppo ja selvä juttu. Stubb - Halla-aho - Rehn... hyvä niin! Mäntyharjulaisena oli helppo antaa tunnustus nuoren Häkkäsen Antin hienolle kampanjalle ja nuorukaisen upealle äänisaaliille. Jotain outoa tähän Antin menestykseen kuitenkin liittyy. Sellaista mitä minä en ymmärrä? Onko se kateutta, katkeruutta vai jotain muuta. Itse äänestin Anttia, vaikka en tunnustaudu millään muotoa puolueuskolliseksi. Sehän olisi täysin vastoin minun demokratia-näkemystäni. Pitää voida valita paras ehdolla olevista henkilöistä edustamaan oman alueen ja paikkakunnan menestystä. En tiedä oliko mäntyharjulaisilla oikeastaan muuta mahdollisuutta. Ymmärrän kuitenkin jokaisen vapauden valita äänensä kohde. Sitä en ymmärrä miksi pitää olla katkera ja nähdä Antin menestyksessä jotain negatiivista. Onneksi tämä on ymmärretty Mäntyharjussa puol

Me suomalaiset suhtaudumme vaaleihin ja äänestämiseen määrätyllä vakavuudella. Muistikuvani lapsuudesta äänestyspäivän koittaessa kuvaa ehkä jotain tästä. Isäni oli ammatiltaan metsätyömies. Silloin ei ollut metsureita - he olvat metsätyömiehiä. Hän hyppäsi aamuvarhain polkupyörän selkään talven lumituiskuun ja saattoi polkea kolmisenkymmentä kilometriä työmaalleen pääosin auraamattomia teitä. Kaatoi päivän puita, oksi, katkoi ja pinosi. Polki polkupyörällään kotiin ja viilaili moottorisahan terän, nautti aterian, lepäsi ja polkaisi aamuhämärissä uudelleen työmaalleen. Itsellänikin on vielä arpi polvessa muistona kuusen karsimisesta kuuden ikäisenä. Polvi halki ja reppuselässä tikattavaksi tohtorille.Isä ei valittanut työstä tai työolosuhteista. Eihän sodat läpi käynyt mies valittanut. Pikemminkin voi kuvata, että hän oli tyytyväinen. Itse en ole ronkeli tekemisen suhteen, mutta en ole lainkaan varma pystyisinkö samaan. Siinä kuitenkin pystyn, että en valita. Sen minä kait' sain

Me ihmiselikot olemme kummallisia. Haluamme tulla huomatuiksi, tykätyiksi, halutuksi. Voi sitä harmistuksen ja epätoivon määrää kun joku ei huomaakaan meitä. Minä olisin niin halunnut mennä talkoisiin. Ajattelin, että olisi niin upea saunoa... ottaa muutama olut ja heittää huulta tuttavien kesken. Tuli talkoopäivä, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan. Itse en kehdannut mennä kysymään, että tarvittaisiinko apua? Näinhän minä sen, että tarvitaan sitä apua. Olen kuitenkin tämmönen perusjullikka... ja jos ei kerran kysytä niin... "se on sitten siinä"... Ei auteta, vaikka mukulat huutaa vieressä... "Miks' sä  et' iskä tuu... ". Kertomus on fiktiivinen, mutta kertoo osan kansamme itsetunnosta. Häpeästä, ujoudesta ja saamattomuudesta. Tästä me kärsimme kaikki. Osa tunnistaa sen, mutta suuri osa ei tunnista sitä... ei itsessään... eikä muissa. Itse tunnen tällaisissa tilanteissa suunnatonta myötähäpeää. Me häpeämme vanhempiamme kun olemme teini-iässä, me häpeäm

Olin tuon maaliskuun jälkipuoliskon etsimässä sisintäni Savukosken ja Sallan maisemissa - Tuntsan erämaassa. Vaellus on aivan oma tarinansa enkä puutu siihen tämän höpinän riveillä. Päästäkseen täältä Savon ja Hämeen rajamailta erämaahan käyttäen julkisia kulkuneuvoja on edessä monta etappia. Vaihtoja, odottelua ja ihmettelyä. Koska käytän melko harvoin julkisia kulkuneuvoja olin jo lähtiessä hieman skeptinen matkustelun sujuvuuden suhteen. Julkisuudessa on arvosteltu VR:n ja Matkahuollon palveluja, aikatauluja ja ties mitä. "Koduktöörin painajaiseksi" kutsuttu parimetrisen ahkion kanssa matkaava vaeltaja joutui Mäntyharju - Savukoski väliä ees taas seilatessaan käyttämään kaikkiaan kahdeksaa junaa ja viittä bussiyhteyttä. Oli nopeita vaihtoja ja odottelua sekä ahkion sotkemista pohjoisen "postitaksiin". Yllätys, yllätys! Kaikki sujui kuin rasvattu - viimeistä junaetappia lukuunottamatta. Asiakaspalvelu toimi loistavasti, konduktöörit olivat avuliaita, opastav

Mäntyharjulaiset päättäjät ovat aloittamassa tulevaissuden strategian rakentamisen. Olis' hyvä pitää kuitenkin kiirettä. Sillä valtioneuvoston pakkoliitos Pertunmaahan voisi vesitttää koko homman. Homma lähti alkuuun kuntalaisille avoimella luennolla, jossa Ilkka Halava - tulevaisuustutkija, yritysvalmentaja - visioi tulevaisuuden näkymiä. Esitys laittoi pohtimaan ja antoi ehkä jotain eväitäkin. Niin kuntalaisille, luottamushenkilöille kuin virkamiehillekin. Visioitiin virtuaalitehtaita, outdoors-elämäntyyliä, työn tekemisen ja elinkeinorakenteen murrosta. Monia asioita yritysvalmennuksen näkökulmasta. Paljon siitä ei varmasti loppupelissä käteen osallistujille jäänyt. Se kuitenkin herätti. Sen verran siitä voi ottaa opiksi, että strategian voi pieni kunta tehdä yhdelle A4-arkille. Pystyyhän siihen 40.000 henkilön hissiyhtiö Kone Oy:kin. Visiot ovat kuitenkin siinä mielessä harhaan johtavia, että ne eivät huomioi tulevia muutoksia koko maailman taloudessa. Tänne perustetaan v

Taas männä viikolla vietettiin vuotuista urheilugaalaa ja valittiin vuoden sankareita ja sykähdyttäjiä. Ensimmäisenä tuli väkisin mieleen, että urheilutoimittajien ammattitaito on pahasti romahtanut. Eräs eläkkeellä oleva toimittaja totesi tätä esittäessäni, että ei koske ainoastaan urheilutoimittajia. Tuomisen Kallun elämäntyöpalkinto osattiin sentään antaa oikealle miehelle. Muuten kyllä valintoja oli tehty oman mieltymyksen mukaan osaamatta arvioida saavutuksia laajemmin. Ymmärrän valitsijoita siinä mielessä, että tehtävä ei ole helppo. Siinä pitäisi osata arvioida lajin levinnäisyys koko telluksella, harrastajamäärät, lajin yleinen arvostus jne. Olympialajien arvostus suhteessa ei olympialajeihin jne. Valitettavasti urheilurakkaan kansamme urheilutoimittajilla ei ammattitaito riitä huomioimaan näin laajaa skaalaa ja oikeita painotuksia suoritusten välillä. Miksi näin? Onko syy toimittajien koulutuksesta vai yleissivistyksen puutteesta? Onko äänestykset ohjeistettu väärin?

Kansalaiset autuaassa kotimaassamme nauttivat suunnaatoman määrän erilaisia tukiaisia. En takoita tällä Johannaa. Nyt on oikein tutkimuksin saatu selville, että tuet passivoivat ihmisiä. Siis sosiaalituet johtavat siihen, että vain harvat ottavat vastuun omasta pärjäämisestään. Tämän kyllä olisi voinut Havukka-ahon ajattelijakin osata päätellä ihan klupi-askin kanteen. Otetaan esimerkki . Jos pihassasi asuu orava ja laitat sille joka päivä kasan pähkinöitä huushollin eteen. Käynee niin, että se liikkuu paljon vähemmän - passivoituu. Miks' lähteä sapuskaa etsimään kun sitä joka päivä tuohon kasan kantavat. Orava lihoo, kunto laskee, ruuan etsintään tarkoitetut taidot taantuvat, siitä tulee sohvaperuna. Sama toimii käsitykseni mukaan useimmilla nisäkkäillä - myös ihmisellä. Karjala 14.12.1939 Vähimmäistasoiset etuudet ovat perusturvan takaavia etuuksia kaikille Suomessa asuville. Pitäytymällä tässä voisimme saada huomattavasti aktiivisuutta ja säpinää moniin sohvaperunoihin

Minä metsässä . Minä markkinoilla. Minä puussa. Selviskö mistä on kyse? No siitä, että selvis on nyt in! Tästä on tullut maailmanlaajuinen villitys. Teinityttöjen omakuvat on otettu omaksi myös vallan kabineteissa. Paavi, Obama, Stubb muiden lailla harrastavat näitä omakuvia. Oxfordin sanakirjat valitsi viime vuonna vuoden sanaksi jo kymmenisen vuotta kielessä esillä olleen sanan - "selfie". Lyhennys sanasta selfportrait eli omakuva. Käytetään myös sanaa selvis tai suomalaisittain - omis. Näitä otetaan etupäässä kännyköillä omasta pärstästä ja tallennetaan internet-sivuille ja sosiaaliseen mediaan tai lähetellään vain tutuille. Onko tämä nisäkäsälaji löytänyt nyt jotain mullistavaa, joka suo meille iloa ja tyydytystä elämään. Onko kysymys narsismista vai itsemme brändäämisestä? Kautta aikojen me olemme kuvanneet tai kuvauttaneet itseämme Niagaran putouksilla ja Kiinan muurilla tai käpälä haaskalta ammutun karhun päällä. Ei siis mitään uutta auringon alla. Jo kalliomaa

Vuosi alkoi Mäntyharjussa rauhallisesti. Kylän raitti oli aattona hiljainen. Siellä täällä paukkuivat ilotulitteet. Keskustan ravitsemusliikkeissä ilta oli ainakin tunti ennen vuodenvaihdetta rauhallinen, jopa oudon hiljainen. Koirakivessä kyläläiset olivat kokoontuneet kylän omaan uudenvuodenjuhlaansa. Ruokaa, tanssia ja raketteja oli hyväksi todettu setti. Lämmin ja tuttavallinen ilmapiiri. Kyläläisillä kaikki hyvin. Mäntyharju ei kuntana vuodenvaihdetta juuri noteerannut. Ehkä oli hyvä niin. Ollaan hiljaa ja odotetaan.Kyllä se vuosi 2014 alkaa ilman juhlapuheitakin. Ja oikeesti... niissä pitäis' olla myös jokin viesti tai kannustus kuntalaisille. Siihen ei nyt löytyne eväitä, näin tulkitsee asian Holja Höpisijä. Mäntymotelli on ottanut paikkansa takaisin mäntyharjulaisten juhlapaikkana. Uudet yrittäjät ovat tähtiesiintyjillä ja rohkeilla vedoilla nostaneet motellin entisten loiston päivien tasolle. Tanssijoita riitti tuvan täydeltä ja majoituskapasiteetti oli loppunut kesk