HOLJAA HÖPINÄÄ

Vuosi on päättymässä ja ihmiset pohtivat joulukinkun kyllästäminä jo uudenvuodenlupauksiaan. Turhaa touhua. Ne lupaukset pääsääntöisesti pettävät. Osa tammikuun alkupäivinä ja osa myöhemmin. Voisi kuitenkin yrittää luvata itselleen jotain, ihan vaikka kokeeksi. Lupaan ajatella tulevana vuonna - edes kerran. Mikäli voimia riittää, voi sitten harkita ajattelun lisäämistä. Ensin toisen kerran ja syyspuolella jo voisi ajatella vaikka kolmannen kerran. Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät aivojaan pari kertaa vuodessa, joten tämän harrastuksen lisäämisellä voisi olla kansantaloudellistakin merkitystä. Päättäjien soisi ajattelevan ainakin tuon keskivertoisen kansalaisen tavoin - siis kahdesti ainakin. Taisi olla aivan tuossa eilispäivänä kun yksi kansankynttilä oli ajatellut - ilmeisesti oikein perusteellisesti. Kansanedustajakollegat ja kansalaiset ympäri Suomea eivät ole vielä saaneet tuosta ajatuksesta oikein kiinni. Oli nimittäin kansanedustaja Packalen saanut oikein loistoidean - ai

Ihmiset on siitä erikoinen nisäkäslaji tällä telluksella, jolla on jatkuva pyrkimys etsiä valtaa, loistoa, kultaa ja mammonaa. Kuka mitäkin. Raha rauhoittaa, sanovat toiset. Tiedäpä tuota. Kokemuksesta tiedän, että raha ei ainakaan tuo onnea. Olin miltei liikuttunut, kun männä vuonna kävin naapurikunnassa kuuntelemassa erästä tiedotustilaisuutta. Luennnoitsija kävi lävitse tilastoja, joissa huoltosuhde heikkenee ja ikääntyvien määrä sen kuin kasvaa. Pienituloisten määrä kunnassa on hälyttävän suuri - yli 25%, kun se koko maassa on alle 15%. Pitkään kunnalliselämässä mukana ollut vanhempi mies sanoi mielestäni sanat, joissa oli se vanha talvisodan henki: "Itse olen jäämässä eläkkeelle ja kuulun tuohon pienituloisten joukkoon. Mielestäni on kunnia-asia tulla toimeen vähällä. Siitä pitää olla ylpeä eikä siihen pidä suhtautua häpeillen." Nämä sanat pysäyttivät. Kun ne lausuttiin pää pystyssä ja ylpeänä. Voin sanoa olleeni sanaton. Tähän pystyvät vain harvat. Valtaa tavoitella

Joulu lähestyy päivä päivältä. Omalla kohdallani se on jo kuudeskymmenesensimmäinen joulu, joten voin sanoa nähneeni monta joulua. Kaikki ne ovat erilaisia. Kaikissa on kuitenkin hämmästyttävän paljon samaa. Joulu on yksi niitä juhlia, joissa perinteet siirtyvät vuodesta toiseen - sukupolvelta toiselle. Arvostakaamme tätä perintöä. Onkohan minusta tulossa myös lopullisesti savolainen? Hitaasta kieroksiko sitä on nyt kasvettu. Itse en koe sitä niin, mutta 26 joulua tuli elettyä hämäläisenä ja tuleva joulu on 26. joulu savolaisena. Jotain perusteita väittämälle siis löytyy. Niin ja satakuntalaisena tuli elettyä kuusi joulua ja uusmaalaisena kolme. Mieltä kohentaa kaiken ohella tieto, että koko perhe on koolla tulevana jouluna. Edellisestä jouluisesta yhdessäolosta onkin jo aikaa kahdeksan vuosikiertoa. Ovat aina jälkeläiset olleet vierailla mailla tai milloin missäkin. Saadaan pitkästä aikaa muistella niitä aivan lapsuuden jouluja - kukin omiaan, mutta yhdessä. Kuusi, oikeat kyntt