Loppuun kulumassa oleva kesä on omalta kohdaltani ollut tähän mennessä hyvin kaksijakoinen. Alkukesä meni kesäteatterin harjoituksissa ja esityksissä. Viimeisen kesäteatteriesityksen jälkeen juna vei miehen seuraavana päivänä pohjoisen erämaihin. Kaksi viikkoa yksin elämän alkulähteillä - luonnossa - palautti luojan luoman jälleen maan pinnalle. Tarkoitukseni ei ole tyrkyttää keksimiäni juttuja muille, mutta suosittelen silti kahta juttua. Mooseksen penninpyöritys, Mooses ja Alma. Sinä, joka et voisi kuvitella astuvasi harrastajateatterin estradille niin kokeile. Tarkoitan juuri sinua, joka et voisi sitä kuvitella kuuna päivänä. Takaan, että yllätyt! En ala enempää filosofoimaan ta analysoimaan mitä siitä saat. Se on sitten se yllätys. Itse olen kiitollinen saamastani kokemuksesta ja palautteestakin. Se pistää vanhenevan tosikon nöyräksi. Kiitokset kaikille kesäteatterin ystäville - niin katsoijille kuin mukana olleille kolegoille ja toimitsijoille. Mooses kiittää ja kumartaa.
Holja on Forssan murretta ja Suomeksi se voidaan määritellä > outo, erikoinen, kummallinen > postiivisessa mielessä. Niin ovat myös tämän blogin höpinät. Tarkoituksena on pilke silmäkulmassa avata asioita, joista kaikki eivät tohdi puhua. Markku Sohlman ei useinkaan ottaisi näitä puheeksi, mutta Holja-Make on aivan toista maata - puhuu vaikka mummon peräpukamista. Eikä mene kahvi väärään kurkkuun.