HOLJAA HÖPINÄÄ

Vuosi on päättymässä ja ihmiset pohtivat joulukinkun kyllästäminä jo uudenvuodenlupauksiaan. Turhaa touhua. Ne lupaukset pääsääntöisesti pettävät. Osa tammikuun alkupäivinä ja osa myöhemmin. Voisi kuitenkin yrittää luvata itselleen jotain, ihan vaikka kokeeksi. Lupaan ajatella tulevana vuonna - edes kerran. Mikäli voimia riittää, voi sitten harkita ajattelun lisäämistä. Ensin toisen kerran ja syyspuolella jo voisi ajatella vaikka kolmannen kerran. Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät aivojaan pari kertaa vuodessa, joten tämän harrastuksen lisäämisellä voisi olla kansantaloudellistakin merkitystä. Päättäjien soisi ajattelevan ainakin tuon keskivertoisen kansalaisen tavoin - siis kahdesti ainakin. Taisi olla aivan tuossa eilispäivänä kun yksi kansankynttilä oli ajatellut - ilmeisesti oikein perusteellisesti. Kansanedustajakollegat ja kansalaiset ympäri Suomea eivät ole vielä saaneet tuosta ajatuksesta oikein kiinni. Oli nimittäin kansanedustaja Packalen saanut oikein loistoidean - ai

Ihmiset on siitä erikoinen nisäkäslaji tällä telluksella, jolla on jatkuva pyrkimys etsiä valtaa, loistoa, kultaa ja mammonaa. Kuka mitäkin. Raha rauhoittaa, sanovat toiset. Tiedäpä tuota. Kokemuksesta tiedän, että raha ei ainakaan tuo onnea. Olin miltei liikuttunut, kun männä vuonna kävin naapurikunnassa kuuntelemassa erästä tiedotustilaisuutta. Luennnoitsija kävi lävitse tilastoja, joissa huoltosuhde heikkenee ja ikääntyvien määrä sen kuin kasvaa. Pienituloisten määrä kunnassa on hälyttävän suuri - yli 25%, kun se koko maassa on alle 15%. Pitkään kunnalliselämässä mukana ollut vanhempi mies sanoi mielestäni sanat, joissa oli se vanha talvisodan henki: "Itse olen jäämässä eläkkeelle ja kuulun tuohon pienituloisten joukkoon. Mielestäni on kunnia-asia tulla toimeen vähällä. Siitä pitää olla ylpeä eikä siihen pidä suhtautua häpeillen." Nämä sanat pysäyttivät. Kun ne lausuttiin pää pystyssä ja ylpeänä. Voin sanoa olleeni sanaton. Tähän pystyvät vain harvat. Valtaa tavoitella

Joulu lähestyy päivä päivältä. Omalla kohdallani se on jo kuudeskymmenesensimmäinen joulu, joten voin sanoa nähneeni monta joulua. Kaikki ne ovat erilaisia. Kaikissa on kuitenkin hämmästyttävän paljon samaa. Joulu on yksi niitä juhlia, joissa perinteet siirtyvät vuodesta toiseen - sukupolvelta toiselle. Arvostakaamme tätä perintöä. Onkohan minusta tulossa myös lopullisesti savolainen? Hitaasta kieroksiko sitä on nyt kasvettu. Itse en koe sitä niin, mutta 26 joulua tuli elettyä hämäläisenä ja tuleva joulu on 26. joulu savolaisena. Jotain perusteita väittämälle siis löytyy. Niin ja satakuntalaisena tuli elettyä kuusi joulua ja uusmaalaisena kolme. Mieltä kohentaa kaiken ohella tieto, että koko perhe on koolla tulevana jouluna. Edellisestä jouluisesta yhdessäolosta onkin jo aikaa kahdeksan vuosikiertoa. Ovat aina jälkeläiset olleet vierailla mailla tai milloin missäkin. Saadaan pitkästä aikaa muistella niitä aivan lapsuuden jouluja - kukin omiaan, mutta yhdessä. Kuusi, oikeat kyntt

Olen käynyt toisinaan kuuntelemassa filosofien luentoja. Esa Saarinen, Martti Lindqvist jne. En ole kotiutunut tilaisuuksista milloinkaan yhtään viisaampana. Kuitenkin olen ollut toisinaan intoa täynnä. Ja se on tuntunut hyvältä - jestas sentään! No niin, sehän sanoi just' niin kuin minäkin olen ajatellut. He ovat sanoneet sen itsestään selvyyden, että hymyile naapurille tai ajattele positiivisesti tai jopa hieman raamatullisesti, että rakasta lähimmäistäsi niin päivä on pelastettu. He puhuvat sitten viisaita. Oikeasti he puhuvat itsestäänselvyyksiä. Niitä itsetunnostaan heikko kansa pitää viisautena. Ihan vaan siksi, että nyt voivat olla samaa mieltä ja kertoa ääneen sen mitä itsekin ovat ajatelleet. Rohkeus riittää sanoa se ääneen vasta kun sen sanoo joku filsofi, mileluusti Esa Saarinen tai joku muu muka viisas - jonkun mielestä se vopi oikeasti olla nimeltään myös Himanen. Paljon on palstamillejä uutisoinnissa uhrattu filosofi Himasen raportille, jonka pääministeri Katainen

Tämä kirjoitus on julkaistu Mäntyharjun - Pertunmaan paikallislehti Pitäjänuutisissa Vieraskynä-palstalla 4.10.2013. Mäntyharju – Repoveden kansallispuiston Pohjoinen Portti –hankkeen yksi virstanpylväs oli viime viikonloppuna. Vuonna 2012 aloitettua luontomatkailuhanketta juhlittiin avajaisten merkeissä. On hienoa, että Mäntyharju on osannut hyödyntää Repoveden kansallispuistoa osana luontomatkailun edistämistä. Hanke on ollut hyvin esillä alkuajoista lähtien. Siitä suuri kiitos ja kumarrus toteutuksesta vastaaville ja medialle. Operatiivisella tasolla tehtäviä on hoidettu innolla ja antaumuksella. Voi kuitenkin kysyä, että onko ohjausryhmä toiminut samanlaisella intensiteetillä. Hanke sinänsä on arvokas ja Repoveden kansallispuiston nosteella on mahdollista saada uutta potkua paikkakunnan luontomatkailulle ja imagolle. Hanke ajoittuu alkuperäisessä suunnitelmassa ajalle 3.5.2012 – 31.12.2013. Se on siis vielä kesken ja lopullisen arvioinnin aika ei ole vielä. Paljon on kui

Loppuun kulumassa oleva kesä on omalta kohdaltani ollut tähän mennessä hyvin kaksijakoinen. Alkukesä meni kesäteatterin harjoituksissa ja esityksissä. Viimeisen kesäteatteriesityksen jälkeen juna vei miehen seuraavana päivänä pohjoisen erämaihin. Kaksi viikkoa yksin elämän alkulähteillä - luonnossa - palautti luojan luoman jälleen maan pinnalle. Tarkoitukseni ei ole tyrkyttää keksimiäni juttuja muille, mutta suosittelen silti kahta juttua. Mooseksen penninpyöritys, Mooses ja Alma. Sinä, joka et voisi kuvitella astuvasi harrastajateatterin estradille niin kokeile. Tarkoitan juuri sinua, joka et voisi sitä kuvitella kuuna päivänä. Takaan, että yllätyt! En ala enempää filosofoimaan ta analysoimaan mitä siitä saat. Se on sitten se yllätys. Itse olen kiitollinen saamastani kokemuksesta ja palautteestakin. Se pistää vanhenevan tosikon nöyräksi. Kiitokset kaikille kesäteatterin ystäville - niin katsoijille kuin mukana olleille kolegoille ja toimitsijoille. Mooses kiittää ja kumartaa.

Tämä artiikeli on julkaistu Suomen Ladun Liikuttaja-lehdessä toukokuussa 2013. Aloitin vuoden vaihteessa Savo-Karjalan latualueen yhteyshenkilönä ja samaan aikaan oman yhdistykseni – Mäntyharjun Reissupolun – puheenjohtajana. Molemmat roolit ovat vaatineet perehtymistä ja myös toiminnan arvioimista uudelleen, välillä vähän kriittisestikin. Yhdistystoiminnan piirissä eletään haasteellisia aikoja. Valtakunnallisella tasolla pohditaan liikunnan kattojärjestöjen rooleja ja paikalliset haasteet liittyvät aktiiviväestön ikääntymiseen. Ruohonjuuritasolla yhdistysten on entistä vaikeampia saada uusia aktiivisia ja toimintaan sitoutuvia jäseniä mukaan riveihinsä. Julkisen sektorin tuki toiminnalle on hiipumassa ja yritykset odottavat sponsoroinnilta selkeitä hyötyjä. Yhdistykset joutuvat miettimään toimintansa tuotteistamista ja hinnoittelua. Entiset ajat alkavat väistämättä olla taakse jäänyttä elämää se meidän on myönnettävä.   Muutoksessa on paljon hyvää , mutta se vaatii erila

Jotain on pahasti menossa vikaan kun virkaa hoitavilta henkilöiltä viedään kaikki valtuudet hoitaa tehtäviään. Poliisista on tehty täysin hampaaton, vaikka he jo virkavalassaan lupaavat: "Kunnioitan jokaisen ihmisarvoa ja oikeuksia". Oikeuksien kunnioittaminen on muutakin kuin katsoa sivusta kun oikeutensa tietävät kansalaiset rötöstelevät kaikessa rauhassa. Kun on vastuussa esim. järjestyksen säilymisestä pitää olla myös valtuudet saada järjestys aikaan. Kaiken huippuna saatiin nyt nähdä Helsingin opetusviraston päätös erottaa järjestyksen kouluun palauttanut opettaja virastaan. Millainenhan taulapää tämänkin viraston johdossa oikein istuu. Tämän viraston porukka pitäisi ensin vaihtaa ja miettiä kuka heidät on tehtäviinsä valinnut. Siitä saattaa löytyä oikea syntipukki! Opettajilla on iso vastuu oppilaiden turvallisuudesta ja koulun jätrjestyksestä. Lakien laatijoiden ja "ihmisoikeuksien" puolustajien tulisi muistaa, että kun virkamiehelle tai työntekijälle annet

Ollaan me aika porukkaa. Ministeri Hautala eroaa "Harmaan talouden ministerityöryhmästä". Ehkä se on uskottavuuden kannalta hyvä, mutta hänellähän olisi nyt ainoana "kärähtäneenä" kokemustakin asiasta. Eikö kokemus ole aina hyvästä? Saattaa tietenkin olla tässä tapauksessa, että kokemusta on vaikea perustella. Muilta ministereiltä kysyttiin: "Oletteko teettänyt pimeää työtä tai jättänyt veroja tai työnantajamaksuja hoitamatta?"  Kas kummaa. Vastauksista voi maallikkokin tehdä tulkinnan, että puhtaita jauhoja ei kovin monen pussista löytyne. Kahdeksastatoista ministeristä vain neljä vastasi selvästi "En ole" tai vastaavasti. Pääosa kieltäytyi kommentoimasta. Pääministeri Kataisen vastaus ehkä kuvasi vastausten yleislinjaa... "Käsittääkseni olen aina hoitanut maksut ja velvoitteet asiaankuuluvasti." Kyllä sitä on ollut monenlaista kohua ja puhtoisia pulmusia on vaikea löytää. Kaikki meistä sähläävät! Kaikkonen kauppaili tauluja, Van

On tämä maailma ihmeellinen ja sen kamaralla käyskentelevät ihmiset vielä ihmeellisempiä. Olen seurannut ja itsekin lusikkaani soppaan silloin tällöin sotkenut... tarkoitan tuota polkuhanketta Mäntyharjusta Repoveden kansallispuistoon. Sitä rakennetaan ja sen ympärillä puuhataan innolla. Hyvä niin! Jostain kumman syystä me teemme näitä juttuja hyvin lyhyellä tähtäimellä. Tehdään kahden vuoden hanke ja suunnataan katse pilviin. On se hyvä... ei käy kieltäminen. Tällaisia juttuja tehdessä pitäisi kuitenkin vilkaista ensin sinne taustapeiliin ja katsoa mitä on tehty aiemmin. Mäntyharjussa tehtiin muutamia vuosia sitten innolla pätkä E-10-vaellusreitistöön kuuluvaa reittiä. Yksi reittiosuus kulkee (kulki) Mäntyharjun kirkolta Pyhäkosken kautta Pertunmaalle. Se on painettuna Euroopan vaellusreittikartastoon. Karttoja myydään mm. Ranskassa varmaan vielä vuonna 2025 - hyvä niin!  Ongelma vain on siinä, että reitti kasvaa umpeen ja on olemassa tunne, että se on unohdettu. Mäntyharjussa

Maailaman meno on sellaista, että on vuosien saatossa oppinut hymyilemään kaiken maailman toilailuille. Nykyistä menoa seuratessa kyllä on hymy ruvennut hyytymään eikä enää paljon naarata. Siis olen tulossa savolaiseksi. Sanotaan, että kyllä "kansa tietää"! Se valitsee päättäjät ajamaan asioitaan. Nyt kyllä kansalta on mennyt tolkku tai sitä on jymäytetty oikein kunnolla. Valtakunnan päättäjät ja oppineet saivat aikaan Itä-Suomeen uuden vaalipiirijaon. Se ei kummastuta, että Itä-Suomi menettää yhden kansanedustajan seuraavissa vaaleissa. Kun väki vähenee niin eihän niitä edustajiakaan niin montaa tarvita. Neljä entistä vaalipiiriä yhdistettiin kahdeksi. Lopputulos ei menisi edes ammattikoulun lopputyönä opettajilta lävitse, niin oli osattu säheltää homma päin prinkkalaa, vaikka Turussa ei ollakaan. Yksi vaalipiiri olisi ollut paljon tätä parempi, jos muuta ei osattu. Mikäli lähtökohtana oli saada aikaan entistä sotkuisempi aluejako niin siinä onnistuttiin hyvin. Kuka s

Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä. H-hetkellä lueskelin kirjaa "Opi ja ohjaa kirjoittamista". Kuulin kyllä kun ulkona paukkui ja sälekaihtimien raosta saattoi nähdä taivaalle kaartavia valojuovia. Eipä vuoden vaihtuminen ollut kirjan sivun kääntämistä kummempi juttu. Seuraavalla sivulla otsikko: "Kirjoittaminen kognitiivisena ja sosiokonstruktiivisena prosessina"!  Perhanan konstruktiiviset prosessit. Älähdys... ja toinen perään. Eipä ole kyllä tästä paljon apua pilkun paikkaan. Uudenvuodenpäivänä kuitenkin sai kuunnella kansalaisille tarkoitetun Saulin uudenvuodenpuheen. Siitä onkin aikaa kun viimeksi sellaisen kuuli. Muumeja ja Sahtivaareja tuli kuunneltua - jos jaksoi loppuun, mutta edellinen kansalaisille tarkoitettu puhe tuli joskus kauan sitten Manun suusta. Puheessa oli monta sanomaa ja sitä ovat tulkinneet johtavat poliitikot, ammattiyhdistyspamput ja torikauppiaat. Suurfirmojen johtajat eivät ole - ainakaan kovin näyttävästi - ottaneet sen viesteihin j