Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä. H-hetkellä lueskelin kirjaa "Opi ja ohjaa kirjoittamista". Kuulin kyllä kun ulkona paukkui ja sälekaihtimien raosta saattoi nähdä taivaalle kaartavia valojuovia. Eipä vuoden vaihtuminen ollut kirjan sivun kääntämistä kummempi juttu. Seuraavalla sivulla otsikko: "Kirjoittaminen kognitiivisena ja sosiokonstruktiivisena prosessina"! Perhanan konstruktiiviset prosessit. Älähdys... ja toinen perään. Eipä ole kyllä tästä paljon apua pilkun paikkaan.
Uudenvuodenpäivänä kuitenkin sai kuunnella kansalaisille tarkoitetun Saulin uudenvuodenpuheen. Siitä onkin aikaa kun viimeksi sellaisen kuuli. Muumeja ja Sahtivaareja tuli kuunneltua - jos jaksoi loppuun, mutta edellinen kansalaisille tarkoitettu puhe tuli joskus kauan sitten Manun suusta.
Puheessa oli monta sanomaa ja sitä ovat tulkinneet johtavat poliitikot, ammattiyhdistyspamput ja torikauppiaat. Suurfirmojen johtajat eivät ole - ainakaan kovin näyttävästi - ottaneet sen viesteihin jostain syystä kantaa. Miksiköhän?
Arvot, oikeudentunto ja eheys oli puheessa purettu myös konkreettisiksi teoiksi ja tavoitteiksi. Kerrankin niin, että asioista sai kiinni ja ne sanottiin ymmärrettävästi.
Oleskeluyhteiskunta, itsekkyys ja ahneus nostettiin sopivasti esille muituttamaan tämän maapallolla tallustelevan nisäkäslajin vahvoista pyrkimyksistä.
Ihmisellä näyttää olevan juttu, joka tekee siitä onnettoman. Aivot - ei arvot! Jos aivot olisivat kuin marsulla niin me olisimme paljon onnelllisempia. Niin ja meitä olisi paljon vähemmän tätä autuutta jakamassa täällä. Sorry - tämä nyt oli vähän huono juttu kun toisilla meistä on ne marsun aivot ja silti bloginkin kirjoittaminen luonnistuu vähän helpommin kuin marsuilla ikään.
Älähdyksiä kuitenkin sai puheellaan Sauli aikaan. Hyvä niin.
Vuoden vaihteessa keskustelupalstat, plogit ja sosiaalinen media täyttyi vuorostaan Umayya Abu-Hannan - oikeesti toimittaja - kirjoituksesta Hesarissa. Juttu olisi kuulunut mielestäni johokin mielipidepalsatalle, mutta valtakunnan tärkeimpänä pidetty sanomalehti julkaisi sen oikein kahden sivun artikkelina. Saihan se aikaan kirjoittelun ja radiossa joka toinen keskusteluohjelma ottaa siihen viisaana kantaa. Rasismista kirjoittelu johtaa kuitenkin sen lisääntymiseen. Arvoista keskustelu sen sijaan voi johtaa pidemmällä aikajänteellä rasismin vähentymiseen.
Ehkä se oli niin tarkoitettukin - kuka tietää?
Nämä kaksi juttua - Saulin uudenvuodenpuhe ja Abu-Hannan artikkeli Hesarissa - ovat saaneet lähes jokaisen olemaan jotain mieltä. Asiaan on osattu ottaa kantaa. Sitä on pidettävä saavutuksena, johon presidentit ja Abut eivät useinkaan pääse. He onnistuivat ikäänkuin kiilaamaan aluspaidan sisään ja raapimaan sisintämme. Tai ainakin vetämään meitä parrasta. Toisia ehkä nenästäkin.
Itsekkyyden ja ahneuden nousua innolla seuraten höpisen taas turhanpäiväisiä tuonnempana.
Saulin puhe ja Abu-Hannan juttu kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin ottaa niihin kantaa. Jos et ole vielä tutustunut niin suosittelen... lue niin tiedät mistä puhutaan... eikä ole pakko ymmärtää kaikkea.
Uudenvuodenpäivänä kuitenkin sai kuunnella kansalaisille tarkoitetun Saulin uudenvuodenpuheen. Siitä onkin aikaa kun viimeksi sellaisen kuuli. Muumeja ja Sahtivaareja tuli kuunneltua - jos jaksoi loppuun, mutta edellinen kansalaisille tarkoitettu puhe tuli joskus kauan sitten Manun suusta.Puheessa oli monta sanomaa ja sitä ovat tulkinneet johtavat poliitikot, ammattiyhdistyspamput ja torikauppiaat. Suurfirmojen johtajat eivät ole - ainakaan kovin näyttävästi - ottaneet sen viesteihin jostain syystä kantaa. Miksiköhän?
Arvot, oikeudentunto ja eheys oli puheessa purettu myös konkreettisiksi teoiksi ja tavoitteiksi. Kerrankin niin, että asioista sai kiinni ja ne sanottiin ymmärrettävästi.
Oleskeluyhteiskunta, itsekkyys ja ahneus nostettiin sopivasti esille muituttamaan tämän maapallolla tallustelevan nisäkäslajin vahvoista pyrkimyksistä.
Ihmisellä näyttää olevan juttu, joka tekee siitä onnettoman. Aivot - ei arvot! Jos aivot olisivat kuin marsulla niin me olisimme paljon onnelllisempia. Niin ja meitä olisi paljon vähemmän tätä autuutta jakamassa täällä. Sorry - tämä nyt oli vähän huono juttu kun toisilla meistä on ne marsun aivot ja silti bloginkin kirjoittaminen luonnistuu vähän helpommin kuin marsuilla ikään.
Älähdyksiä kuitenkin sai puheellaan Sauli aikaan. Hyvä niin.
Vuoden vaihteessa keskustelupalstat, plogit ja sosiaalinen media täyttyi vuorostaan Umayya Abu-Hannan - oikeesti toimittaja - kirjoituksesta Hesarissa. Juttu olisi kuulunut mielestäni johokin mielipidepalsatalle, mutta valtakunnan tärkeimpänä pidetty sanomalehti julkaisi sen oikein kahden sivun artikkelina. Saihan se aikaan kirjoittelun ja radiossa joka toinen keskusteluohjelma ottaa siihen viisaana kantaa. Rasismista kirjoittelu johtaa kuitenkin sen lisääntymiseen. Arvoista keskustelu sen sijaan voi johtaa pidemmällä aikajänteellä rasismin vähentymiseen.
Ehkä se oli niin tarkoitettukin - kuka tietää?
Nämä kaksi juttua - Saulin uudenvuodenpuhe ja Abu-Hannan artikkeli Hesarissa - ovat saaneet lähes jokaisen olemaan jotain mieltä. Asiaan on osattu ottaa kantaa. Sitä on pidettävä saavutuksena, johon presidentit ja Abut eivät useinkaan pääse. He onnistuivat ikäänkuin kiilaamaan aluspaidan sisään ja raapimaan sisintämme. Tai ainakin vetämään meitä parrasta. Toisia ehkä nenästäkin.Itsekkyyden ja ahneuden nousua innolla seuraten höpisen taas turhanpäiväisiä tuonnempana.
Saulin puhe ja Abu-Hannan juttu kannattaa kuitenkin lukea ennen kuin ottaa niihin kantaa. Jos et ole vielä tutustunut niin suosittelen... lue niin tiedät mistä puhutaan... eikä ole pakko ymmärtää kaikkea.
Kommentit
Lähetä kommentti