Tietokoneen käytöstä on tullut tämän päivän ihmisille välttämättömyys - kuin elinehto. Kyllä näin on pakko todeta kun Lipposen Paavonkin oli pakko mennä Facebookiin. Kaikkea se presidenttiehdokkuskin teettää. Läppäri toimii päivän lehtenä, tv-ruutuna, pankkiautomaattina, keskustelukanavana, keittokirjana ja ties minä. Ihmiset keskustelvat ristiin rastiin maapallon kaikilta kolkilta toistensa, tuttujensa ja vieraidensa kanssa. Sanomat ovat lyhyitä. Viestiketjuissa sanat ja ajatukset poukkoilevat. Nettitreffeillä ihmiset saavat jo ties mitä orgasmeja. Suorassa lähetyksessä jotkut päättävät päivänsä - vaikkapa hirttämällä - todellista reality-sarjaa siis. On kuin sanoma puuttuisi. Ihmisten välillä ei ole lämpöä - ei kosketusta. On kuin kone olisi keskustelukumppanimme, rakastettumme, ystävämme, vihollisemme, riitelykumppanimme. Parhaassa tapauksessa - tai pahimmassa - väittelemme itsemme kanssa. Välillämme on kuitenkin tämä kone. Itsekin parhaillaan kirjoitan, sitten pysähdyn ja
Holja on Forssan murretta ja Suomeksi se voidaan määritellä > outo, erikoinen, kummallinen > postiivisessa mielessä. Niin ovat myös tämän blogin höpinät. Tarkoituksena on pilke silmäkulmassa avata asioita, joista kaikki eivät tohdi puhua. Markku Sohlman ei useinkaan ottaisi näitä puheeksi, mutta Holja-Make on aivan toista maata - puhuu vaikka mummon peräpukamista. Eikä mene kahvi väärään kurkkuun.