HOLJAA HÖPINÄÄ

Me suomalaiset muutumme ja "kehitymme". Pisa-tutkimuksissa olemme maailman huippua. Koulutuksemme on siis huipputasoa. Jotain on kuitenkin menossa päin sitä niin kuuluisaa "männikköä" tai "prinkkalaa" sanois' turkulainen. Olemme vieraantuneet ympäristöstämme, yhteisöllisyys on vähentynyt vaikka vapaa-aika on lisääntynyt. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan työttömien kotitaloudet saavat vapaaehtoisapua vähemmän kuin työllisten... eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kotitaloudet saavat vapaaehtoisapua vähemmän kuin kotitaloudet keskimäärin. Mistä tämä kertoo? Mielestäni siitä, että meistä on tullut itsekkäitä - oman etumme tavoittelijoita. Saatan olla täysin väärässä, mutta tämä ajatus väkisin hiipii mieleen. Sosiaalisen pääoman (sosiaaliset verkostot, vastavuoroisuuden normit, luottamus) on sanottu olevan kansalaisyhteiskuntamme tärkeimpiä käsitteitä, mutta se jakaantuu väestössämme ihmeellisen epätasaisesti. Tilastokeskus artikkelissaan hiema

Kansamme on jälleen menossa vaaliuurnille. Päättämään siitä kuka yhdistää kuntia ja käyttää juustohöylää seuraavan nelivuotiskauden. Niin ja tietenkin luo meihin uskoa tulevaisuuteen. Osaa ja uskaltaa päättää vaikeista asioista, joita on kiistatta edessä. Kansalaiset ryhmittyvät joukkueksi - puolueittain. Osa vaihtaa joukkuetta taas tulevankin kauden aikana ja alkaa pelaamaan "omaan maaliin" - kuntalaisten etu mielessä tietenkin. Ainakin näin on hyvä asia selittää itselle, että ei aivan tollona pidä itseään. Muiden mielipiteellä ei tässä asiassa ole sitten mitään tekemistä - se olkoon jämpti. Puhutaan toreilla ja turuilla. Puhutaan siitä mitä ei saa tehdä. Ei saa vähentää sieltä, eikä täältä. Koulutus on pidettävä samalla tasolla, vanhusten hoidosta ei saa leikata. Harva puhuu siitä mitä tulisi tehdä. Ovathan jotkut toki kertoneet, että pitää lisätä sitä sun tätä. Kukaan vain ei kerro mistä aikovat ottaa rahat, kun kirstun pohjimmaisia kaavitaan kreikanlaivaan. Se on turha