Minulla on useampi talvi mennyt fillarin päällä vuodesta 2017 lähtien yhtä koronavuotta lukuun ottamatta. Tämä talvi on mennyt ilman fillarointia kaukomailla ja muutos on melkoinen. Ei oikein mitään saa tehdyksi. Koronavuonna paikkasin tekemisiäni opiskelemalla Turun yliopiston avoimessa yliopistossa ympäristötiedettä ja kulttuurin tutkimusta. Tähän en vain saanut itseäni ympäripuhuttua tänä talvena. Vapaaehtoistyötä olen lisännyt jonkin verran. Vanhusten ulkoilutus palvelutalossa on saanut rinnalleen vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten palvelukodissa. Tuntuu vain, että jotain pitää vielä keksiä. Talviset fillariretket toivat liikuntaa. Tässä kahvitauolla Intiassa 2023. Liikuntaa yritän parhaani mukaan lisätä. Kävelyä ja kuntosalia on tullut harrastettua, mutta epäsäännöllisesti. Ongelma minulla on se, että haluan aina kokea jotain uutta. Lähireitit olen jo patikoinut ja enhän minä niitä nyt uudestaan lähde köpöttämään. Ulkomailla se onnistuu helposti, kun menee maahan, jossa ei ole e
Holja on Forssan murretta ja Suomeksi se voidaan määritellä > outo, erikoinen, kummallinen > postiivisessa mielessä. Niin ovat myös tämän blogin höpinät. Tarkoituksena on pilke silmäkulmassa avata asioita, joista kaikki eivät tohdi puhua. Markku Sohlman ei useinkaan ottaisi näitä puheeksi, mutta Holja-Make on aivan toista maata - puhuu vaikka mummon peräpukamista. Eikä mene kahvi väärään kurkkuun.