HOLJAA HÖPINÄÄ

Höpisijä otti lukemiseksi Sutisen Mikan ja Kuitusen Mikon vasta ilmestyneen kirjan "MAHTAVA MOKA". Tästä tulee lainattuna myös tämän blogitekstin otsikko, jonka johtamisen ja psykologian professori Adam Grant on lausunut taannoin. Hän on siinä täysin oikeassa, että pakotettu samanmielisyys ja ristiriitojen välttely ei luo mitään uutta. Niinpä siis mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Usein varsinkin poliittisia päätöksiä seuratessa usein mainitaan, että päätös oli yksimielinen. Mielestäni täyttä hölynpölyä. Kaikki tietävät, että ei se oikeasti niin ole. Miksi me ihmiset sitten vältämme mokia tai selkeästi sanottuna niiden myöntämistä? On todistettu, että mokiin myönteisesti suhtautuvat organisaatiot ovat  niitä menestyjiä. Mistä siis kumpuavat syyt mokien hautaamiselle? Parhaaksi voidaan tulla vain virheistä oppimisen kautta. Tämän me kaikki tiedämme, mutta miksi tämä on yksilöille niin vaikeaa? Esiin tulevat pelko, harmistuminen, nolous ja häpeä. Adam Grant kirj

Alkukesän aikana olen nostanut muutamia omasta mielestäni jollain tavalla pielessä tai vinksallaan olevia asioita keskusteluun sosiaalisessa mediassa - tarkemmin sanottuna Facebookin eri sivustoilla ja ryhmissä. Tavoitteena on ollut avata keskustelu asioiden tiimoilta ja saada ihmiset ottamaan kantaa ja kertomaan omia näkemyksiään asioihin. Osittain tämä on myös omasta mielestäni onnisutunut. Osa tyrmää esille nostettujen asioiden tärkeyden tyystin. Osa näkee, että asioita on turha repostella Facen palstoilla, vaan kohdistaa esitykset suoraan julkiselle toimijalle, joka vastaa kyseisten asioiden hoidosta. Kaikki nämä ovat hyviä näkemyksiä ja kertovat myös jotain tästä ajasta. Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että julkista keskustelua pitäisi lisätä. Jokaisen pitäisi pystyä kommuniakoimaan ilman turhaa kiihkoa ja antaa jokaiselle mielipiteelle sijansa. Liian usein kommenteissa tyrmätään toisten näkemykset täysin perustelematta. Täysin asiattomien viestien osuus on kuitenkin