HOLJAA HÖPINÄÄ

Maaseudun väestökato ja pako maaseudulta kaupunkeihin on jatkunut voimakkaana vuosien ajan eikä sitä näytä pysäyttävän mikään mailman mahti. Kotikunnan - Mäntyharjun - asukasluku laski ensimmäisen kerran alle 8000 hengen muuttaessani paikkakunnalle vuonna 1988. Taisi olla viime vuosi kun mentiin alle 6000 asukkaan. Nyt asukkaita on 5765.            Mäntyharjun luonto tarjoaa asukkaille puhdasta lähiruokaa. Kesällä kuitenkin asiat ovat toisin. Väkeä riittää ja "hevosmiehen tietotoimisto" kertoi eilen, että tänä kesänä Mäntyharjussa poikenneista peräti kolmannes on täällä ihan ensimmäistä kertaa. Toivoa siis on, mikäli vaikutelma on ollut positiivinen. Asuntoja ainakin löytyy, sillä niitä on paikkakunnalla myytävänä Oikotien sivuilla netissä tänään 4.9. yhteensä 79 kpl, joista kerrostaloissa 7, Rivitaloissa 36, paritaloissa 2 ja omakotitalojakin 34. Löytyy kämppiä niin yksinäisille, pariskunnille kuin lapsiperheillekin. Mikä ehkä ostajan kannalta on hyvä puoli niin hintataso. M

Tällä hetkellä voimassa olevien ohjeiden mukaan "Karanteenia vastaavissa olosuhteissa" siis on määräys pysytellä 14 vrkulkomailta Suomeen saapumisesta. Oma ja vaimon "karanteeni" päättyvät siis Mikael Acricolan päivänä 9.4. klo 13:55. Lentokentältä saatu ohje maahan saapuville. Otin jo Facessa kantaa tiedotukseen etenkin Suomeen ulkomailta saapuvien kohdalta ja ihmettelen edelleen miksi Suomessa tehdään asioita hieman hitaasti. No onhan osa päättäjistäkin hämäläisiä. Selittäisiköhän se jotain? Vai selittäisikö pelko - kuten velipoika mainitsi - jotain? Virkamiehetkin pelkäävät sanoa mitään, kun eivät tiedä tai oikeastaan kukaan ei tiedä? Asiahan on kyllä monella tavalla uusi ja haastava. Se vaatii myös lakimuutoksia ja uusien asetusten tuomista eduskunnalle päätettäväksi. En tiedä syytä miten Malesiassa kaikki meni muutamassa päivässä ja oli ulkonaliikkumiskielto, paikat kiinni ja sotilaat kaduilla valvomassa? (Itse en nähnyt sotilaita, mutta paikal

Heti alkuun pitää todeta, että "hallituksella" en tässä tarkoita puolisoani ja matkakumppaniani täällä Aasian fillarireissulla, vaikka toisinaan olen blogeissani hänestä meidän perhekunnan "hallituksena" puhunutkin. Tarkoitan siis sitä oikeaa Suomen hallitusta. Fillarit purettu paketeista Bangkokin lentokentällä 16.1.2020 ja matka alkaa. Lähdimme fillarireissulle Aasiaan Suomesta 15.1.2020 ja silloin en ollut kuullut yhtään uutista koronaviruksesta, joka nyt on sekoittanut koko maailman menon. Maisemia ihailemassa - Phangan National Park, Thaimaa Nyt istuskelen Kuala Lumpurin kupeessa Cyperjauan kaupungissa korkean tornitalon kymmenennen kerroksen huoneistossa. Malesiaan on julistettu ulkonaliikkumiskielto (MCO = Movement Control Order), joka jatkuu 31.3.2020 saakka. Liikkeet, kauppakeskukset ja lähes kaikki on suljettu. Ruokakaupat ja osa ravintoloista ovat auki, mutta suositus on, että ruuat tilataan kotiin toimitettavaksi. Tornitalomme alakerrassa o

Vuosien ja vuosikymmenten vaihtumisessa vauhti tuntuu vain kiihtyvän, vaikka aika etenee käsittääkseni samaa tasaista vauhtiaan. Vuosikymmen toi elämään paljon uusia sävyjä, joista kiittäminen on kaikkea sitä tekemistä ja uusia tuttavuuksia, joita matka läpi 2010-luvun toi mukanaan. Luonnossa liikkuminen on ollut kiinteä osa viime vuosikymmentä. (Repoveden kansallispuisto 2018) Päättyneellä vuosikymmennellä  hektinen työelämä jäi sivuun ja tilalle tulivat uudet tekemiset yhdistystoiminnan, kesäteatterin ja vapaaehtoistyön parissa. Luonto avautui vuosikymmenten jälkeen elämässä aivan uudella tavalla retkineen. Metsässä tuli vietettyä lukuisia öitä ja kansallispuistojen polut tulivat tutuiksi niin kotimaassa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Maanläheiset reissut ulkomailla avarsivat maailmankuvaa ja vahvistivat käsitystä siitä, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen eri puolilla maapalloamme. Monista ennakkoluuloista piti luopua ja samalla oppia katsomaan asioita uusista n