Maaseudun väestökato ja pako maaseudulta kaupunkeihin on jatkunut voimakkaana vuosien ajan eikä sitä näytä pysäyttävän mikään mailman mahti. Kotikunnan - Mäntyharjun - asukasluku laski ensimmäisen kerran alle 8000 hengen muuttaessani paikkakunnalle vuonna 1988. Taisi olla viime vuosi kun mentiin alle 6000 asukkaan. Nyt asukkaita on 5765.
Kesällä kuitenkin asiat ovat toisin. Väkeä riittää ja "hevosmiehen tietotoimisto" kertoi eilen, että tänä kesänä Mäntyharjussa poikenneista peräti kolmannes on täällä ihan ensimmäistä kertaa. Toivoa siis on, mikäli vaikutelma on ollut positiivinen. Asuntoja ainakin löytyy, sillä niitä on paikkakunnalla myytävänä Oikotien sivuilla netissä tänään 4.9. yhteensä 79 kpl, joista kerrostaloissa 7, Rivitaloissa 36, paritaloissa 2 ja omakotitalojakin 34. Löytyy kämppiä niin yksinäisille, pariskunnille kuin lapsiperheillekin. Mikä ehkä ostajan kannalta on hyvä puoli niin hintataso. Muutamalla kymppitonnillakin löytyy ihan asuttava asunto.
Vuositasolla mäntyharjulaisia syntyy tällä hetkellä vähän toistakymmentä ja kuolee lähes sata. Muuttovoittoa on kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman kymmenen hengen verran, mutta se ei kehityksen suuntaa tunnu muuttavan.
Kaikki on kiinni työpaikoista, joita riitävästi voitaneen saada vain uuden yritystoiminnan kautta. Siihen tulisi koko maakunnan ja kaikkien kuntien luoda pitkälle tulevaisuuteen luotaava strategia ja toimintasuunnitelma. Käsitykseni mukaan tilanne ei odottamalla ja tubettamalla juuri parane.
Paikallislehden mielipidesivun pohdintaa!
Vai onko Kiinasta viime vuoden lopulla liikkeelle lähteneestä pienestä viruksesta Suomen maaseudun pelastajaksi. Ainakin se muutamissa väestökeskittymien kehyskunnissa on lehtitietojen mukaan saanut aikaan myös väkimäärän kasvua. Tuo pieni covid-19 on muuttanut ihmisten ja yritysten näkemyksiä etätyöstä. Ainakin tilapäisesti ja miksi ei pysyvästikin.
Olisiko nyt se Etelä-Savon ja pienen Mäntyharjun etsikkoaika tullut?
Etätyö on päivän trendi ja mökit ovat ainakin kiinteistövälittäjien mukan menneet kuin kuumille kiville. Asuntokauppa vain ei kiinteistövälittäjien mukaan oikein muuttotappioalueella lähde käyntiin. Hinnasta se ei voi olla kiinni, joten mistä sitten? Rahoittajien eli pankkien ehdot ovat viime vuosina kiristyneet ja usea kauppa on kuulemani mukan törmännyt siihen. Jos on väki lähdössä kaupunkeihin, niin sinne tuntuu olevan myös raha matkalla.
Mitä tälle sitten pitäisi tehdä?
Suomessa on iso joukko kansanedustajia, jotka asuvat tai ovat lähtöisin maaseudulta eli tämän päivän muutotappioalueilta. Olisiko heidän nyt aika ryhtyä ajamaan puolueista riippumatta kaksoiskuntalaisuuden asiaa, jolloin verotus jaettaisiin tapapuolisesti sen mukaan miten paljon kukin aikaa viettää nykyisellä kotipaikkakunnallaan, pääosin kehä kolmosen sisäpuolella ja kuinka paljon mökillään - kakkosasunnollaan - etätöissä.
Maaseudun tulevaisuus ei taikatempuilla parane, vaan työnteolla.
Tämä virus varmaankin jollain tavalla rauhoittuu ensi vuoden aikana, joten nyt olisi se tilaisuus ryhtyä ajamaan asioita oikeasti maaseudun hyväksi. Siihen tarvitaan kuitenkin myös maakuntien ja kuntien oikeanlaista strategiaa ja omien kansanedustajien mukaan saamista tekemään töitä maaseudun ja sen elinkeinoelämän kehitämiseksi.
Kuha höpisin taas pitkästä aikaa!
Kommentit
Lähetä kommentti