Tämä artiikeli on julkaistu Suomen Ladun Liikuttaja-lehdessä toukokuussa 2013. Aloitin vuoden vaihteessa Savo-Karjalan latualueen yhteyshenkilönä ja samaan aikaan oman yhdistykseni – Mäntyharjun Reissupolun – puheenjohtajana. Molemmat roolit ovat vaatineet perehtymistä ja myös toiminnan arvioimista uudelleen, välillä vähän kriittisestikin. Yhdistystoiminnan piirissä eletään haasteellisia aikoja. Valtakunnallisella tasolla pohditaan liikunnan kattojärjestöjen rooleja ja paikalliset haasteet liittyvät aktiiviväestön ikääntymiseen. Ruohonjuuritasolla yhdistysten on entistä vaikeampia saada uusia aktiivisia ja toimintaan sitoutuvia jäseniä mukaan riveihinsä. Julkisen sektorin tuki toiminnalle on hiipumassa ja yritykset odottavat sponsoroinnilta selkeitä hyötyjä. Yhdistykset joutuvat miettimään toimintansa tuotteistamista ja hinnoittelua. Entiset ajat alkavat väistämättä olla taakse jäänyttä elämää se meidän on myönnettävä. Muutoksessa on paljon hyvää , mutta se vaatii erila
Holja on Forssan murretta ja Suomeksi se voidaan määritellä > outo, erikoinen, kummallinen > postiivisessa mielessä. Niin ovat myös tämän blogin höpinät. Tarkoituksena on pilke silmäkulmassa avata asioita, joista kaikki eivät tohdi puhua. Markku Sohlman ei useinkaan ottaisi näitä puheeksi, mutta Holja-Make on aivan toista maata - puhuu vaikka mummon peräpukamista. Eikä mene kahvi väärään kurkkuun.