HOLJAA HÖPINÄÄ

Me ihmiset olemme omalaatuinen sekoitus luontoa ja luonnottomuutta. Tähän olemme päätyneet varmaanikin vuosituhansien evoluution tuloksena. Sääli sinänsä. Lajilla olisi ilmeisesti ollut mahdollisuus kehittyä myös toisin, mutta näin on käynyt. Perään on turha huudella. Loistaa kuin pitsikauppiaan takavalot Ristiinan suoralla.  Sinnehä tuo männ', mutt' hhuomeenna on Khela auki - vai onko sittenkhää? Kuka tietää? Me kansalaisina odotamme palveluja - itseasiassa me vaadimme. Me haluamme kaiken - nyt ja heti. Eikö kukaan ole kertonut tälle vaatimattomalle kansalle, että nyt ei voi saada - tilipäivä on vasta huomenna, jos on. Isämme ja äitimme rakensivat tämän maan "tuhkasta" sotien jälkeen. Viisikymmenluvulla syntyneet ovat saaneet kuulla tarinoita sodasta, vapaussodasta - toiset kapinasta - yleislakosta ja kuusi päiväisestä työviikosta. Niin minäkin. On ollut kunnia kuulua tähän kaartiin. Nyt me kannamme työllä ansaitut isiemme säästörahat Olympuksen alttareille Kr

Elämässä on hienoa oivaltaa, että uudet asiat antavat aivan uudenlaisia "nautintoja". Viimeisen vuoden aikana olen toteuttanut jotain sellaista mitä en ole ennen tehnyt tai siitä on vuosikymmeniä aikaa. Tämän kun tekee lähes kuusikymppisenä niin jotkut sanovat hulluksi. Itse asiassa saattavat olla oikeassa, mutta nautinnot ovat samaa luokkaa - mahtavaa - Yes! Viime syksynä menin pitkästä aikaa mukaan yhdistystoimintaan liittymällä paikallisen Suomen Ladun jäsenyhdistyksen - Mäntyharjun Reissupolku - jäseneksi. Työskentely ja mukana olo innostavassa porukassa on ollut antoisaa. Lisäksi liittyminen Mäntyharjun Kameraseuraan on antanut elämyksiä ja rohkeutta valokuvausharrastukseen. Ensimmäisen valokuvanäyttelynkin sain onnistuneesti pidettyä Miekankosken kahvilan tiloissa elokuussa 2012. Uusi näyttelytila on jo varattu Mäntyharjun kirjastoon maaliskuulle 2013. Yhdistystoiminnalla ja sen yhteisöllisyydellä on paljon annettavaa myös tulevaisuudessa - uskon näin. Kehoitankin kai

Yhteiskuntamme elää parhaillaan suurinta murroskautta sitten toisen maailmansodan. Eurooppalaista liittovaltiota rakennetaan ja maamme julkishallinto kuntauudistuksineen ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Pieni kansalainen on ihmeissään - eikä ihme. Laivasta on peräsin hajonnut, kompassi heitetty yli laidan, kapteeni on menettänyt järkensä ja kolmen pohjakosketuksen jälkeen laiva täyttyy vedellä huimaa vauhtia. Kyllähän siinä matkustaja-kansalainen pelastusliivejä pukiessaan on ihmeissään kun pelastuveneetkin jätettin jostain kumman syystä Ateenan satamaan Kreikassa. Meillä suomalaisilla on perustuslaki, jonka mukaan valta kuuluu kansalle. Tämän pitäisi toteutua niin kunnallisella kuin valtion hallinnon puolellakin. Onko asioiden laita kuitenkaan näin? Mielestäni mikään ei toteudu niin kuin ovat viisaat taannoin ajatelleet. Virkamiehet ovat johtaneet tätä yhteiskuntaa ennen kaikkea kunnallisella tasolla jo pitkään. Luottamushenkilöillä - valtuustot ja lautakunnat - ei ole tänä pä