Me ihmiset olemme omalaatuinen sekoitus luontoa ja luonnottomuutta. Tähän olemme päätyneet varmaanikin vuosituhansien evoluution tuloksena. Sääli sinänsä. Lajilla olisi ilmeisesti ollut mahdollisuus kehittyä myös toisin, mutta näin on käynyt.
Perään on turha huudella. Loistaa kuin pitsikauppiaan takavalot Ristiinan suoralla.
Sinnehä tuo männ', mutt' hhuomeenna on Khela auki - vai onko sittenkhää? Kuka tietää?
Me kansalaisina odotamme palveluja - itseasiassa me vaadimme.
Me haluamme kaiken - nyt ja heti. Eikö kukaan ole kertonut tälle vaatimattomalle kansalle, että nyt ei voi saada - tilipäivä on vasta huomenna, jos on.
Isämme ja äitimme rakensivat tämän maan "tuhkasta" sotien jälkeen. Viisikymmenluvulla syntyneet ovat saaneet kuulla tarinoita sodasta, vapaussodasta - toiset kapinasta - yleislakosta ja kuusi päiväisestä työviikosta. Niin minäkin. On ollut kunnia kuulua tähän kaartiin.
Nyt me kannamme työllä ansaitut isiemme säästörahat Olympuksen alttareille Kreikkaan. Kinastelemme siitä montako hoitajaa pitää saada vanhuksille, montako kouluavustajaa koululaisille.
Missä on se yhteisöllisyys - se omaisvastuu, joka jokaisen tulisi kantaa vanhemmistaan ja lapsistaan.
Siirrämme kaikki jollekin ulkopuoliselle - "yhteikunnalle" - emmekö edes osaa hävetä.
Julmasti sanottu, mutta onhan meidän hitto soikoon herättävä.
Totuus kiistatta on, että toisiamme hoitamalla, toistemme paitoja pesemällä ja housuja prässäämällä me emme selviä tulevaisuudessa.
Meillä pitää olla yritystoimintaa, joka antaa toimeentulon ja luo edellytykset myös vanhustemme hoidolle ja lastemme koulutukselle. Mikäli joku ymmärtää ja näkee asian toisin on syytä hakeutua terapeutille - näin minä asian näen.
"Anna mulle tähtitaivas - anna valo pimeään" laulaa Katri-Helena. Näin toivon, että meillä kaikilla olisi oma tähtitaivaamme. Siihen kuitenkin vaaditaan juuri yhteisöllisyyttä.
Mikäli yhteiskuntamme menee tähän suuntaan meidät työnnetään tulevaisuudessa kuusikymppisinä hoitolaitoksiin ja alle rippikouluikäisinä päivittäin "touhokotiin" pois aikuisten silmistä.
Outoa kehitystä, mutta väistämätöntä ilmeisesti.
Omien lasteni isovanhemmat ovat myös olleet ja saaneet laitoshoitoa. Hyvä näin. Neljä vanhusta laitoshoitokuukausia yhteensä neljä kuukautta = yksi kuukausi per vanhus - hyvä tavoite koti- ja omaishoidolle.
Välittäkää siis toisistanne.... näin ehkä teistäkin välitetään.
.... ja taas höpisemisiin... silleen holjasti!
Perään on turha huudella. Loistaa kuin pitsikauppiaan takavalot Ristiinan suoralla.
Sinnehä tuo männ', mutt' hhuomeenna on Khela auki - vai onko sittenkhää? Kuka tietää?
Me kansalaisina odotamme palveluja - itseasiassa me vaadimme.
Me haluamme kaiken - nyt ja heti. Eikö kukaan ole kertonut tälle vaatimattomalle kansalle, että nyt ei voi saada - tilipäivä on vasta huomenna, jos on.
Isämme ja äitimme rakensivat tämän maan "tuhkasta" sotien jälkeen. Viisikymmenluvulla syntyneet ovat saaneet kuulla tarinoita sodasta, vapaussodasta - toiset kapinasta - yleislakosta ja kuusi päiväisestä työviikosta. Niin minäkin. On ollut kunnia kuulua tähän kaartiin.
Nyt me kannamme työllä ansaitut isiemme säästörahat Olympuksen alttareille Kreikkaan. Kinastelemme siitä montako hoitajaa pitää saada vanhuksille, montako kouluavustajaa koululaisille.
Missä on se yhteisöllisyys - se omaisvastuu, joka jokaisen tulisi kantaa vanhemmistaan ja lapsistaan.
Siirrämme kaikki jollekin ulkopuoliselle - "yhteikunnalle" - emmekö edes osaa hävetä.
Julmasti sanottu, mutta onhan meidän hitto soikoon herättävä.
Totuus kiistatta on, että toisiamme hoitamalla, toistemme paitoja pesemällä ja housuja prässäämällä me emme selviä tulevaisuudessa. Meillä pitää olla yritystoimintaa, joka antaa toimeentulon ja luo edellytykset myös vanhustemme hoidolle ja lastemme koulutukselle. Mikäli joku ymmärtää ja näkee asian toisin on syytä hakeutua terapeutille - näin minä asian näen.
"Anna mulle tähtitaivas - anna valo pimeään" laulaa Katri-Helena. Näin toivon, että meillä kaikilla olisi oma tähtitaivaamme. Siihen kuitenkin vaaditaan juuri yhteisöllisyyttä.
Mikäli yhteiskuntamme menee tähän suuntaan meidät työnnetään tulevaisuudessa kuusikymppisinä hoitolaitoksiin ja alle rippikouluikäisinä päivittäin "touhokotiin" pois aikuisten silmistä.
Outoa kehitystä, mutta väistämätöntä ilmeisesti.
Omien lasteni isovanhemmat ovat myös olleet ja saaneet laitoshoitoa. Hyvä näin. Neljä vanhusta laitoshoitokuukausia yhteensä neljä kuukautta = yksi kuukausi per vanhus - hyvä tavoite koti- ja omaishoidolle.
Välittäkää siis toisistanne.... näin ehkä teistäkin välitetään.
.... ja taas höpisemisiin... silleen holjasti!
Kommentit
Lähetä kommentti