Miltei kuuskymppisen vuoden pläjäys!

Elämässä on hienoa oivaltaa, että uudet asiat antavat aivan uudenlaisia "nautintoja". Viimeisen vuoden aikana olen toteuttanut jotain sellaista mitä en ole ennen tehnyt tai siitä on vuosikymmeniä aikaa. Tämän kun tekee lähes kuusikymppisenä niin jotkut sanovat hulluksi. Itse asiassa saattavat olla oikeassa, mutta nautinnot ovat samaa luokkaa - mahtavaa - Yes!

Viime syksynä menin pitkästä aikaa mukaan yhdistystoimintaan liittymällä paikallisen Suomen Ladun jäsenyhdistyksen - Mäntyharjun Reissupolku - jäseneksi. Työskentely ja mukana olo innostavassa porukassa on ollut antoisaa. Lisäksi liittyminen Mäntyharjun Kameraseuraan on antanut elämyksiä ja rohkeutta valokuvausharrastukseen. Ensimmäisen valokuvanäyttelynkin sain onnistuneesti pidettyä Miekankosken kahvilan tiloissa elokuussa 2012. Uusi näyttelytila on jo varattu Mäntyharjun kirjastoon maaliskuulle 2013. Yhdistystoiminnalla ja sen yhteisöllisyydellä on paljon annettavaa myös tulevaisuudessa - uskon näin. Kehoitankin kaikkia liitttymään johonkin yhdistykseen - juuri siihen jonka toiminta tuntuu kiinnostavalta. Takaan, että et pety. Jos petyt katso peiliin!

Olen kirjoitellut runoja tai elämäni tuntoja ylös tässä vuosien varrella ja niistä on kertynyt yksi mapillinen tulosteita. Niiden julkaiseminen vain on ajankohtainen ehkä parin vuosikymmenen kuluttua. Saavat muhia ja parantua kuin viini vanhetessaan.
Kirjoittamiselle antoi kuitenkin mahdollisuuden paikallislehden ja kansalaisopiston järjestämä kurssi keväällä 2012. Keväästä lähtien olen silloiun tällöin kirjoitellut juttuja paikallislehti Pitäjänuutisiin. Eikä voi kuin kiittää Pitäjänuutisten väkeä, joka on - toisinaan vähän oikoen - antanut jutuille tilaa lehdessä. Uutisten tekijäksi on vielä matkaa, mutta eiköhän silläkin saralla voine kehittyä - meikäläinenkin.

Valokuvaus on ollut myös yksi uusi juttu, joka kiehtoo tulevaissudessakin. Kamera roikkuu entistä useammin kaulalla kun kiertelen tapahtumissa ja luonnossa. ans' kattoo milloin saan sen hyvän kuvan?

Luonnossa liikkuminen ja omasta kunnosta huolehtiminen ovat olleet kuluneena vuonna vahvasti mukana kaikessa tekemisessä. Kevään 18 päivän ja 400 kilometrin vaellus Pohjois-Karjalan maisemissa oli tyhjentävä kokemus. Ennen kaikkea oli mahtava todeta, että vanhallakin kunto riittää käpyttelemään metsissä, vaaroilla ja soilla noinkin pitkään. Jokaisen suomalaisen pitäisi kokea ainakin yksi yö metsässä - kahdestaaan itsensä kanssa. Siis vain minä ja minä ite - silleen yksikseen kuunnella kun "karhut" kömpivät teltan ohi ja sade ropisee teltan kattoon - on pilkkopimeä!

Nyt loppuvuodesta lupautuminen kunnallisvaaliehdokkaaksi tuo yhden vaiheen tähän vuoteen lisää. Menestystä äänimäärien suhteen ei ole, mutta tarkoitus on tehdä hommat kunnolla niillä alueilla mitä tehtäväksi tulee - jos tulee. Mielipiteitä nykymenosta kyllä riittää... ja mikäli nyt ei ole aika uusille näkemyksille... Niin milloinkas sitten?
Mausteena tässä on vielä vaimon lähteminen kunnallisvaaleihin mukaan - eri puolueessa tietenkin. Kotona saataneen pienoisparlamentti aikaiseksi - tai sitten ei! Vaikka onhan tuo parlamentti kokoontunut päivittäin jo yli kolme vuosikymmentä - jotta kokemusta on!

Kun tähän vielä lisätään aikomus aloittaa Mäntyharjun kansalaisopiston Teatteriryhmässä syyskuun aikana niin onhan sitä siinä. Saakohan kesäteatteri uuden lavatähden kun meikäläinen lähtee sekoilemaan repliikeissään - tuskin, mutta kaikkea pitää kokeilla kun siltä tuntuu!

Tulipa taas höpistyä holjia... et' silleen...  näkemisiin!