HOLJAA HÖPINÄÄ

Kevättä pukkaa vauhdilla. Hankipeite ohenee ja jäällä liikkuminen on kohta puoliin näiltä jäiltä ohitse. Kameraa ulkoiluttaessa huomasin kuinka paljon sitä lunta joihinkin notkelmiin onkaan kertynyt.  Joutsenetkin ovat palanneet meitä ilahduttamaan. Ja ne kakkaa sinne veteen. Kevään merkki on myös koirankakkakirjoittelu. Koira on ollut ihmisellä kotieläimenä useamman tuhat vuotta ja joka vuosi huomataan uudelleen, että koirahan paskoo ulos. Sinänsä oiva havainto. Jokainen koiranomistaja pitänee huolen, että kakkajätökset eivät jää kävely- ja pyöräteille. Tämä lienee olevan kaikille selvä. Se, että lasten ulkoiluttamista pitäisi rajoittaa, kun koirankakkaa on ulkona on aivan uusi ilmiö ja antaa tosi urbaanin keskustelualustan meille maalla asuville. Siinä on taas jokin sellainen juttu mikä ei Makelle jostain syystä avaudu. Eivät ne kyllä kaikki muutkaan avaudu - kuten ei pääministerin"absoluuttinen faktakaan". Mikä on oikein ja mikä ei ole oikein rakentuvat meille ihmispolo

Talven selkä on sitten taittunut ja lumihanget hupenevat vauhdilla samoin kuin tänä talvena hyvin ohueksi jäänyt järvien jääpeitekin. Ei aikaakaan kun sukset saa vaihtaa polkupyöriin ja liikunta saa taas uusia muotoja. Pidentyvä päivä ja valoisammat illat antavat hyvän mahdollisuuden nauttia keväisestä luonnosta. Tuossa talven aikana kun tuli hiihdeltyä sekä tuollaisilla nykysuksilla että vanhoilla huonosti tervatuilla puusuksillakin. Silmä ja korva havannoi muutaman aikaamme hyvin kuvaavan asian. Meidän on keksittävä "pyörä uudesti" miltei joka vuosi! Miksi ihmeessä? On tietenkin totta, että uuden valmistaminen, markkinointi ja myyminen tuo meille työtä ja toimeentulon. Silti sitä on ruvennut ihmettelemään - miksi hitossa sukset ja monot pitää keksiä joka vuosi uudelleen? Sama koskee miltei kaikkea - kännyköitä ja tietomasiinoita myöten. Se on vaan semmonen homma, että 60-luvun puusuksilla ja bambusauvoilla pääsi aivan yhtä lailla hiihtäen Suopeltoon mehulle. Ihmetystä s