Kevättä kohti...

Talven selkä on sitten taittunut ja lumihanget hupenevat vauhdilla samoin kuin tänä talvena hyvin ohueksi jäänyt järvien jääpeitekin. Ei aikaakaan kun sukset saa vaihtaa polkupyöriin ja liikunta saa taas uusia muotoja. Pidentyvä päivä ja valoisammat illat antavat hyvän mahdollisuuden nauttia keväisestä luonnosta.

Tuossa talven aikana kun tuli hiihdeltyä sekä tuollaisilla nykysuksilla että vanhoilla huonosti tervatuilla puusuksillakin. Silmä ja korva havannoi muutaman aikaamme hyvin kuvaavan asian.

Meidän on keksittävä "pyörä uudesti" miltei joka vuosi! Miksi ihmeessä? On tietenkin totta, että uuden valmistaminen, markkinointi ja myyminen tuo meille työtä ja toimeentulon. Silti sitä on ruvennut ihmettelemään - miksi hitossa sukset ja monot pitää keksiä joka vuosi uudelleen? Sama koskee miltei kaikkea - kännyköitä ja tietomasiinoita myöten. Se on vaan semmonen homma, että 60-luvun puusuksilla ja bambusauvoilla pääsi aivan yhtä lailla hiihtäen Suopeltoon mehulle. Ihmetystä se joissakin herätti. Ihmettelin itsekin kun vanhoissa pussihousuissa ja villapaidassa hiihtelin ja vastaantuleva naisimmeinen huuteli, että: "On sulla komiat vehkeet". Piti ihan punastuen kurkata, että jäivätkö ne pirun housunnapit sittenkin lähtiessä auki.

Toinen ihmetystä herättänyt seikka on kiire. Mihin ihmeeseen meillä on aina kiire. Usein sen kiireen kanssa vaan se päätepysäkki tulee vastaan vähän ennen aikaisesti - niin ja kukkakauppialle kauppoja. Itse syyllistyn tähän kiireen pitoon myös harva se päivä. On kiire kauppaan, on kiire kaupassa, on kiire kaupasta pois. Niin - ja kerma unohtui!

Hiihdellessä laukku olalla tuolla upeilla laduilla kaivan toisinaan kameran esiin ja ihmettelen, että luonnolla ei ole sellaista kiirettä. Siellä kaikki tapahtuu ajallaan. Kiireinen hiihtäjä pyyhkäisee latua myöten sellainen ilme naamalla, että nyt se Wassperi ei sillä sadasosalla kyllä voita. Varmaan korvakuulokkeista soi tuo Anssi Kukkosen legendaarinen kisaselostus vuosikymmenten takaa.
Sitä vaan ihmettelin välillä, että se mehu oli Suopellossa lämmintä vaikka hiihteli vähän hitaammasti - silleen nauttien.


Kiire näkyy tämän ohella miltei kaikessa - kuntaliitoksista lähtien. Tuntuu, että kunnat mosautetaan yhteen sulatusuuniin ja katsotaan mitähän tuli.

Mäntyharju haluaa pysyä itsenäisenä, kuten Pertunmaakin. Molempia liitetään välillä Mikkelin suuntaan ja vaalipiiriuudistuksen tiimoilta Kymen suuntaan. Miksi ihmeessä kukaan ei liitä puheissaan Mäntyharjua ja Pertunmaata yhteen - onhan ainaskin paikallislehti jo valmiina. Kun ei tiedä kannattaisko tilata Länsi Savo vaiko Kouvolan Sanomat on ehkä parempi tyytyä toistaiseksi Pitäjänuutisiin - tilataan sit' Kuopion Sanomat muutaman vuoden päästä tai Pravda.  Mäntyharjun ja Pertunmaan liittymiseen tai siihen, että siitä ei puhuta liittyy varmaan jotain mitä minä en ole tajunnut. Aika hiljaista vaan on ollut sen osalta.

... kait me näillä suksitaan kohti kevättä...