Hanget hupenevat, keväinen maa alkaa näkyä paikka paikoin. Talven selkä on taittunut ja ihmismielikin kaipaa liikettä, luontoa, metsää, hiljaisuutta. Kulunut vuosi on opettanut ihmispoloista. Tuloksena tietoisuus siitä, että luonnossa on kaikki se mitä tarvitsemme.... tai ainakin miltei kaikki! Asetin itselleni tavoitteen: "Löydä itsesi - hae voimasi metsästä". Olipa filosofinen tavoitteen asettelu. Itsensä löytäminen saattaa olla aivan utopiaa, mutta voiman hakeminen metsästä on selkeämpi tavoite. Osa tämän kaltaista retkeä on sen suunnittelu. Retkikumppanit? Olen vaeltanut yksin, kaksin ja porukassa. Yksin vaeltaessa ovat keskustelukumppanit vähissä, kuten myös riitakumppanit. Kaksin molemmat tunnistettavissa, porukassa ei oikein aina tiedä kuka käskee ja missä mennään. Kun ei tiedä mistä tällaisen retken suunnittelun aloittaisi niin ajattelin kansallispuistojen yhtävänä, miltei bongarina ruksata kartalta viisi kansallispuistoa: Koli - Tiilikkajärvi - Hiidenportti -
Holja on Forssan murretta ja Suomeksi se voidaan määritellä > outo, erikoinen, kummallinen > postiivisessa mielessä. Niin ovat myös tämän blogin höpinät. Tarkoituksena on pilke silmäkulmassa avata asioita, joista kaikki eivät tohdi puhua. Markku Sohlman ei useinkaan ottaisi näitä puheeksi, mutta Holja-Make on aivan toista maata - puhuu vaikka mummon peräpukamista. Eikä mene kahvi väärään kurkkuun.