Vuosien ja vuosikymmenten vaihtumisessa vauhti tuntuu vain kiihtyvän, vaikka aika etenee käsittääkseni samaa tasaista vauhtiaan. Vuosikymmen toi elämään paljon uusia sävyjä, joista kiittäminen on kaikkea sitä tekemistä ja uusia tuttavuuksia, joita matka läpi 2010-luvun toi mukanaan.
Päättyneellä vuosikymmennellä hektinen työelämä jäi sivuun ja tilalle tulivat uudet tekemiset yhdistystoiminnan, kesäteatterin ja vapaaehtoistyön parissa. Luonto avautui vuosikymmenten jälkeen elämässä aivan uudella tavalla retkineen. Metsässä tuli vietettyä lukuisia öitä ja kansallispuistojen polut tulivat tutuiksi niin kotimaassa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin.
Maanläheiset reissut ulkomailla avarsivat maailmankuvaa ja vahvistivat käsitystä siitä, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen eri puolilla maapalloamme. Monista ennakkoluuloista piti luopua ja samalla oppia katsomaan asioita uusista näkökulmista. Sitä pidän itseni "sivistämisen" kannalta vuosikymmennen tärkeimpänä opetuksena.
Vuosien 2015 - 2019 aikana Suomen ulkopuolella tuli reissattua 328 päivää 22 eri maassa, joka on kenties enemmän kuin sitä edeltävinä vuosina elämän varrella yhteensä.
Yhdistystoimintaan mukaan meno laajensi tuttavapiiriä ja toi uusia elämyksiä. Se toi mukanaan lukuisan määrän uusia ystäviä ja varsinkin hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa sana jos toinenkin tuli vaihdettua kotikylän raitilla. Sosiaalinen media avasi ihmisille uuden keskustelualustan, jossa kansa herroista narreihin jakoi auliisti viisauksiaan. Omia näkemyksiä tuli mm. Facebookin sivustoilla jaettua häpeän pelosta piittaamatta. Tästä rohkeudesta annan itselleni vuosikymmenen bonuspisteen.
Omat mielipiteet ja näkemykset myös vieroittivat pienen määrän tuttuja, joiden itsetunto ei ilmeisesti siedä poikkeavia näkemyksiä. Hieman tietenkin sääliksi käy niitä, joiden pitää kylän raitilla vaihtaa kadun puolta vastaan tullessa. On kuitenkin hyvä käyttää ainakin suojatietä jatkossa - se on turvallisempaa, sillä liikennesääntöihinkin tästä on omat pykälänsä printattu.
Vuosikymmenen yllättävin "kaapista ulostulo" omalla kohdalla oli kesäteatterin lavalle astuminen. Se toi elämään aivan uuden maailman ja opetti myös itsensä tuntemisesta jotain uutta. Se jännitys ennen ensimmäisiä esityksiä ja siitä vapautuminen esityksen edetessä yleisön edessä oli jotain uutta ja mielenkiintoisella tavalla "kutkuttavaa".
Elämän peruspilari omalla kohdalla on aina ollut parisuhde, josta rakentuu pohja onnellisuudelle. Päättyneellä vuosikymmenellä tähän liityi niin myrskyä, kuin myrskyn jälkeistä tyventä. Nyt uuden vuosikymmennen kynnyksellä tuntuu, että olemme viimeiset vuodet olleet Ullan kanssa läheisempiä kuin koskaan ennen yli neljän vuosikymmennen yhdessäolomme aikana. On ollut yhteistä aikaa. Välillä tuntuu, että vähän liikaakin.
Tähän väliin on aika lainata arkkiatri Risto Pelkosen vuosia sitten itsenäisyyspäivän vastaanotolla lausumaansa, kun häneltä kysyttiin mitä on onnellisuus. Pelkonen vastasi kutakuinkin näin: "Siihen kuuluvat rakkaus ja yhteisö. Ihmisellä pitää olla joku, jota rakastaa ja jokin yhteisö mihin kuulua. Mikäli nämä molemmat häneltä puuttuvat hän ei voi kokea olevansa onnellinen, vaan hänestä tule ajan myötä syrjäytynyt". En tätä oikein paremmin osaa kiteyttää.
Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä vuosikymmenen lopulla toi elämään uuden roolin - ukin roolin. Tähän rooliin astuminen on yksi alkaneen vuosikymmenen isoista uusista haasteista, jota
odotan ehkä vähän kärsimättömänä.
Alkanut vuosikymmen toivottavasti tuo ukin roolin ohella muitakin uusia asioita elämään. Paikalleen jääminen ei omalla kohdalla onnistu ainakaan niin kauan kuin jalka nousee ja ajatus jotenkin kulkee.
Uuden tuleminen tietää aina myös väistämättä jostain entisestä luopumista. Luopuminen ei ole helppoa. Sen on saanut todeta päättyneen vuoden aikana, kun on raivannut tilaa uudelle.
Yhdistystoiminnan osalta aktiiviset roolit on aika jättää ja yrittää kuitenkin olla toiminnassa mukana jonkinlaisen vapaaehtoistyön osalta omien aikaresurssien puitteissa.
Mitä ne "uudet asiat" 66 vuotta täyttäneellä vielä terveeksi itsensä tuntevalla eläkeläisellä sitten tulevat olemaan?
Kirjoittaminen on ollut haave pitkään ja pöytälaatikkoon jotain on vuosien varrella jo kertynytkin. Kirjoittamisen tiimoilta on joitakin kurssejakin tullut käytyä, joten siinä on yksi haaste tuleville vuosille.
Oman maailmankuvan avartaminen tulee viemään miehen yhdessä puolison kanssa ehkä entistä pidemmiksi ajoiksi Suomen rajojen ulkopuolelle. Ensimmäiseksi on tarkoitus suunnata "etsimään elämän tarkoitusta" jo vajaan parin viikon kuluttua. Suuntana Kaakkois-Aasia, jossa fillarilla edeten tutustutaan Thaimaahan, Malesiaan ja Indonesiaan.
Vuosikymmen laitetaan kuitenkin käyntiin Vuokatin laduilla, josta on hyvä suunnata kohti Aasiaa seuraaviksi kuukausiksi. Ajatus on palata vappuaattona takaisin Suomeen - katsotaan miten onnistuu.
 |
| Luonnossa liikkuminen on ollut kiinteä osa viime vuosikymmentä. (Repoveden kansallispuisto 2018) |
Päättyneellä vuosikymmennellä hektinen työelämä jäi sivuun ja tilalle tulivat uudet tekemiset yhdistystoiminnan, kesäteatterin ja vapaaehtoistyön parissa. Luonto avautui vuosikymmenten jälkeen elämässä aivan uudella tavalla retkineen. Metsässä tuli vietettyä lukuisia öitä ja kansallispuistojen polut tulivat tutuiksi niin kotimaassa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin.
Maanläheiset reissut ulkomailla avarsivat maailmankuvaa ja vahvistivat käsitystä siitä, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen eri puolilla maapalloamme. Monista ennakkoluuloista piti luopua ja samalla oppia katsomaan asioita uusista näkökulmista. Sitä pidän itseni "sivistämisen" kannalta vuosikymmennen tärkeimpänä opetuksena.
Vuosien 2015 - 2019 aikana Suomen ulkopuolella tuli reissattua 328 päivää 22 eri maassa, joka on kenties enemmän kuin sitä edeltävinä vuosina elämän varrella yhteensä.
 |
| Neljän kuukauden fillarireissulla Kaakkois-Aasiassa (Kep National Park, Kambodza) |
Yhdistystoimintaan mukaan meno laajensi tuttavapiiriä ja toi uusia elämyksiä. Se toi mukanaan lukuisan määrän uusia ystäviä ja varsinkin hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa sana jos toinenkin tuli vaihdettua kotikylän raitilla. Sosiaalinen media avasi ihmisille uuden keskustelualustan, jossa kansa herroista narreihin jakoi auliisti viisauksiaan. Omia näkemyksiä tuli mm. Facebookin sivustoilla jaettua häpeän pelosta piittaamatta. Tästä rohkeudesta annan itselleni vuosikymmenen bonuspisteen.
 |
| Yhdistystoiminta on tarjonut paljon tekemistä päättyneellä vuosikymmenellä. (Laturetken huoltohommissa helmikuussa 2018) |
Omat mielipiteet ja näkemykset myös vieroittivat pienen määrän tuttuja, joiden itsetunto ei ilmeisesti siedä poikkeavia näkemyksiä. Hieman tietenkin sääliksi käy niitä, joiden pitää kylän raitilla vaihtaa kadun puolta vastaan tullessa. On kuitenkin hyvä käyttää ainakin suojatietä jatkossa - se on turvallisempaa, sillä liikennesääntöihinkin tästä on omat pykälänsä printattu.
Vuosikymmenen yllättävin "kaapista ulostulo" omalla kohdalla oli kesäteatterin lavalle astuminen. Se toi elämään aivan uuden maailman ja opetti myös itsensä tuntemisesta jotain uutta. Se jännitys ennen ensimmäisiä esityksiä ja siitä vapautuminen esityksen edetessä yleisön edessä oli jotain uutta ja mielenkiintoisella tavalla "kutkuttavaa".
 |
| Mäntyharjun kesäteatterissa 2015. (Kuunon roolissa Simpauttajassa) |
Elämän peruspilari omalla kohdalla on aina ollut parisuhde, josta rakentuu pohja onnellisuudelle. Päättyneellä vuosikymmenellä tähän liityi niin myrskyä, kuin myrskyn jälkeistä tyventä. Nyt uuden vuosikymmennen kynnyksellä tuntuu, että olemme viimeiset vuodet olleet Ullan kanssa läheisempiä kuin koskaan ennen yli neljän vuosikymmennen yhdessäolomme aikana. On ollut yhteistä aikaa. Välillä tuntuu, että vähän liikaakin.
Tähän väliin on aika lainata arkkiatri Risto Pelkosen vuosia sitten itsenäisyyspäivän vastaanotolla lausumaansa, kun häneltä kysyttiin mitä on onnellisuus. Pelkonen vastasi kutakuinkin näin: "Siihen kuuluvat rakkaus ja yhteisö. Ihmisellä pitää olla joku, jota rakastaa ja jokin yhteisö mihin kuulua. Mikäli nämä molemmat häneltä puuttuvat hän ei voi kokea olevansa onnellinen, vaan hänestä tule ajan myötä syrjäytynyt". En tätä oikein paremmin osaa kiteyttää.
 |
| Viides vuosikymmen yhdessä oloa on hyvässä vauhdissa. (Pyöräretkellä Virossa 2019) |
Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä vuosikymmenen lopulla toi elämään uuden roolin - ukin roolin. Tähän rooliin astuminen on yksi alkaneen vuosikymmenen isoista uusista haasteista, jota
odotan ehkä vähän kärsimättömänä.
 |
| Eevert Ukko Artturi toi uudet roolit ukin ja mummin elämään. |
Alkanut vuosikymmen toivottavasti tuo ukin roolin ohella muitakin uusia asioita elämään. Paikalleen jääminen ei omalla kohdalla onnistu ainakaan niin kauan kuin jalka nousee ja ajatus jotenkin kulkee.
Uuden tuleminen tietää aina myös väistämättä jostain entisestä luopumista. Luopuminen ei ole helppoa. Sen on saanut todeta päättyneen vuoden aikana, kun on raivannut tilaa uudelle.
Yhdistystoiminnan osalta aktiiviset roolit on aika jättää ja yrittää kuitenkin olla toiminnassa mukana jonkinlaisen vapaaehtoistyön osalta omien aikaresurssien puitteissa.
 |
| Matkat maailmalle kuuluvat myös alkaneeseen vuosikymmeneen (Kroatian ja Unkarin rajalla 2019) |
Mitä ne "uudet asiat" 66 vuotta täyttäneellä vielä terveeksi itsensä tuntevalla eläkeläisellä sitten tulevat olemaan?
Kirjoittaminen on ollut haave pitkään ja pöytälaatikkoon jotain on vuosien varrella jo kertynytkin. Kirjoittamisen tiimoilta on joitakin kurssejakin tullut käytyä, joten siinä on yksi haaste tuleville vuosille.
Oman maailmankuvan avartaminen tulee viemään miehen yhdessä puolison kanssa ehkä entistä pidemmiksi ajoiksi Suomen rajojen ulkopuolelle. Ensimmäiseksi on tarkoitus suunnata "etsimään elämän tarkoitusta" jo vajaan parin viikon kuluttua. Suuntana Kaakkois-Aasia, jossa fillarilla edeten tutustutaan Thaimaahan, Malesiaan ja Indonesiaan.
Vuosikymmen laitetaan kuitenkin käyntiin Vuokatin laduilla, josta on hyvä suunnata kohti Aasiaa seuraaviksi kuukausiksi. Ajatus on palata vappuaattona takaisin Suomeen - katsotaan miten onnistuu.
Kommentit
Lähetä kommentti