Me suomalaiset muutumme ja "kehitymme". Pisa-tutkimuksissa olemme maailman huippua. Koulutuksemme on siis huipputasoa. Jotain on kuitenkin menossa päin sitä niin kuuluisaa "männikköä" tai "prinkkalaa" sanois' turkulainen.
Olemme vieraantuneet ympäristöstämme, yhteisöllisyys on vähentynyt vaikka vapaa-aika on lisääntynyt. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan työttömien kotitaloudet saavat vapaaehtoisapua vähemmän kuin työllisten... eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kotitaloudet saavat vapaaehtoisapua vähemmän kuin kotitaloudet keskimäärin.
Mistä tämä kertoo?
Mielestäni siitä, että meistä on tullut itsekkäitä - oman etumme tavoittelijoita. Saatan olla täysin väärässä, mutta tämä ajatus väkisin hiipii mieleen. Sosiaalisen pääoman (sosiaaliset verkostot, vastavuoroisuuden normit, luottamus) on sanottu olevan kansalaisyhteiskuntamme tärkeimpiä käsitteitä, mutta se jakaantuu väestössämme ihmeellisen epätasaisesti.
Tilastokeskus artikkelissaan hieman kärjistäen toteaakin: "Sukulaiset ja ystävät auttavat vähiten silloin kun avuntarve on suurin". Tämä on hyvä niiden muistaa, jotka ensimmäisenä huutavat lisäeuroja julkishallinnolta. Hoidanko oman postini oikein ja oikeudenmukaisesti. Käynkö hoitamassa ikääntyviä vanhempiani, sukulaisiani, muistanko yleensä heitä?
Niin... ja niihin perunoihin mennäkseni. Me puhumme lähiruuasta. Syömme riisiä ja banaaneja. Lähitilalta tulleita - uskoo ehkä jo osa urbaanista kansastamme.
Silloin kun olin itse kolmevuotias - siitä on muuten aikaa - suomalaiset söivät perunaa 190 kiloa per asukas. Nyt syödään 60 kiloa. Kauraa syötiin 140 kiloa persoonaa kohti... nyt kuusi kiloa. Siis ennen syötiin sitä lähiruokaa. Riispeltoja ja banaaniviljelmiä odotellessa on hyvä todeta, että on siinä maajusseilla haastetta."Maajussille morsian"-ohjelmakin kannattanee sitt' jatkossa ajaa ulos Afrikassa ja Aasiassa... saadaan riisin- ja banaaninviljelijät suoraa sukupuuhun. Anteeks' nyt meni vähän maahanmuuttopolitiikan puolelle, enkä missään nimessä halua olla "halla-aholainen" - päinvastoin.
Lähiruuan tekemisessä on ilmeisesti myös jotain muuta vialla, koska vain yhdessä maakunnassa maatalouden tuotos kattaa kustannnukset. Maakuntia on meinaan kaks' kymmentä. Siis- oikeesti vain Pohjanmaalla osataan tuottaa maatalouden tuotokset alle tuotantokustannusten. Etelä-Savolainen maatalous käyttää satasen tuotokseen satakaks'kymppiä. Kaks'kymppiä tulee sitt' mistä? Niin lotosta tietenkin --- Pertunmaallakin veikataan tilastojen mukaan niin maan pirusti.
Etelä-Savolaisille kuitenkin voi lohdutuksena kertoa, että Itä-Uudellamaalla satasen tuotokseen tarvitaan yli sataseitsemänkymppiä.... Jestas sentään... Onhan siinä pakkko nostaa veroja!
Pohjalaiset saavat sen satasen tuotoksen aikaan muuten reilulla seitsemälläkympillä... siitä taitaa jäädäkin jotain... sinne laarinpohjalle.
Mitä tästä opimme?
Käydään Pohjanmaalla kysymässä. Miten te tämän teette?
Höpistään taas - vaikka sieltä Pohjanmaalta tullessa....
Olemme vieraantuneet ympäristöstämme, yhteisöllisyys on vähentynyt vaikka vapaa-aika on lisääntynyt. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan työttömien kotitaloudet saavat vapaaehtoisapua vähemmän kuin työllisten... eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kotitaloudet saavat vapaaehtoisapua vähemmän kuin kotitaloudet keskimäärin.
Mistä tämä kertoo?
Mielestäni siitä, että meistä on tullut itsekkäitä - oman etumme tavoittelijoita. Saatan olla täysin väärässä, mutta tämä ajatus väkisin hiipii mieleen. Sosiaalisen pääoman (sosiaaliset verkostot, vastavuoroisuuden normit, luottamus) on sanottu olevan kansalaisyhteiskuntamme tärkeimpiä käsitteitä, mutta se jakaantuu väestössämme ihmeellisen epätasaisesti.
Tilastokeskus artikkelissaan hieman kärjistäen toteaakin: "Sukulaiset ja ystävät auttavat vähiten silloin kun avuntarve on suurin". Tämä on hyvä niiden muistaa, jotka ensimmäisenä huutavat lisäeuroja julkishallinnolta. Hoidanko oman postini oikein ja oikeudenmukaisesti. Käynkö hoitamassa ikääntyviä vanhempiani, sukulaisiani, muistanko yleensä heitä?
Niin... ja niihin perunoihin mennäkseni. Me puhumme lähiruuasta. Syömme riisiä ja banaaneja. Lähitilalta tulleita - uskoo ehkä jo osa urbaanista kansastamme. Silloin kun olin itse kolmevuotias - siitä on muuten aikaa - suomalaiset söivät perunaa 190 kiloa per asukas. Nyt syödään 60 kiloa. Kauraa syötiin 140 kiloa persoonaa kohti... nyt kuusi kiloa. Siis ennen syötiin sitä lähiruokaa. Riispeltoja ja banaaniviljelmiä odotellessa on hyvä todeta, että on siinä maajusseilla haastetta."Maajussille morsian"-ohjelmakin kannattanee sitt' jatkossa ajaa ulos Afrikassa ja Aasiassa... saadaan riisin- ja banaaninviljelijät suoraa sukupuuhun. Anteeks' nyt meni vähän maahanmuuttopolitiikan puolelle, enkä missään nimessä halua olla "halla-aholainen" - päinvastoin.
Lähiruuan tekemisessä on ilmeisesti myös jotain muuta vialla, koska vain yhdessä maakunnassa maatalouden tuotos kattaa kustannnukset. Maakuntia on meinaan kaks' kymmentä. Siis- oikeesti vain Pohjanmaalla osataan tuottaa maatalouden tuotokset alle tuotantokustannusten. Etelä-Savolainen maatalous käyttää satasen tuotokseen satakaks'kymppiä. Kaks'kymppiä tulee sitt' mistä? Niin lotosta tietenkin --- Pertunmaallakin veikataan tilastojen mukaan niin maan pirusti.
Etelä-Savolaisille kuitenkin voi lohdutuksena kertoa, että Itä-Uudellamaalla satasen tuotokseen tarvitaan yli sataseitsemänkymppiä.... Jestas sentään... Onhan siinä pakkko nostaa veroja!Pohjalaiset saavat sen satasen tuotoksen aikaan muuten reilulla seitsemälläkympillä... siitä taitaa jäädäkin jotain... sinne laarinpohjalle.
Mitä tästä opimme?
Käydään Pohjanmaalla kysymässä. Miten te tämän teette?
Höpistään taas - vaikka sieltä Pohjanmaalta tullessa....
Kommentit
Lähetä kommentti