Ihmiset on siitä erikoinen nisäkäslaji tällä telluksella, jolla on jatkuva pyrkimys etsiä valtaa, loistoa, kultaa ja mammonaa. Kuka mitäkin. Raha rauhoittaa, sanovat toiset. Tiedäpä tuota. Kokemuksesta tiedän, että raha ei ainakaan tuo onnea.
Olin miltei liikuttunut, kun männä vuonna kävin naapurikunnassa kuuntelemassa erästä tiedotustilaisuutta. Luennnoitsija kävi lävitse tilastoja, joissa huoltosuhde heikkenee ja ikääntyvien määrä sen kuin kasvaa. Pienituloisten määrä kunnassa on hälyttävän suuri - yli 25%, kun se koko maassa on alle 15%. Pitkään kunnalliselämässä mukana ollut vanhempi mies sanoi mielestäni sanat, joissa oli se vanha talvisodan henki: "Itse olen jäämässä eläkkeelle ja kuulun tuohon pienituloisten joukkoon. Mielestäni on kunnia-asia tulla toimeen vähällä. Siitä pitää olla ylpeä eikä siihen pidä suhtautua häpeillen." Nämä sanat pysäyttivät. Kun ne lausuttiin pää pystyssä ja ylpeänä. Voin sanoa olleeni sanaton. Tähän pystyvät vain harvat.
Valtaa tavoitellaan monin tavoin. Suurin osa tavoista ei kestä päivänvaloa, vaan niihin liittyy usein kyynärpäitä, nujertamista, loukkauksia, uhkauksia, pakottamista, lehmänkauppoja, lahjontaa ja ties' mitä. Pyytetöntä vallan tavoittelua ei liene edes olemassa. Pahimmillaan liiallinen valta johtaa Aatun ja Josefin teille. Vastustaja pitää nujertaa kun hyvä tapa olisi vastustajaa kunnioittaa. Siihen kuitenkin pysytvät vain kunnian miehet (ja naiset), mutta heitä ei ole kovin monilukuinen joukko. Tänä päivänä en voi tällaista joukkoa tunnistaa harmikseni lainkaan.
Niin asiaan... Miksi me tavoittelemme maallista mammonaa vielä viimeisillä elon hetkillämme? Käärinliinoissahan ei ole taskuja, joten mitään emme mukaan voi ottaa kun noutaja tulee. Onko kyseessä jokin sairas geeniperimä ajalta jolloin pähkinät loppuivat aina kesken talven?
Olemme aivan vakavissamme sitä mietä, että olemme fiksuja ja sivistyneitä. Tai itse asiassa suuri osa meistä tietää mistä on kysymys ja mistä kenkä puristaa, mutta yhteisön paine pitää meidät samojen nyökyttäjien porukoissa. Kuka ties' se on hyvä näin.
Miten voimme saada kunnia-asiaksi vähällä toimeen tulemisen. Autoissa on trendikästä kun menopeli kulkee vähällä polttoaineella. Me ihmiset pidämme trendikkäänä sitä kuinka paljon meillä on varaa kuluttaa. Miksi?
Tähän voisi hakea vastausta kun taas hiljentyy joulun viettoon. Uudenvuoden kunniaksi voisi edellä olevasta löytää myös hyvän aiheen uudenvuodenlupaukselle. Sehän kuitenkin tulee rikottua heti loppiaisena, joten hyvä olisi ainakin kokeilla. Tulis' nääs ajateltua vähän... edes kerran vuodessa.
On se vaan outo juttu... tuo tarve höpistä!
Olin miltei liikuttunut, kun männä vuonna kävin naapurikunnassa kuuntelemassa erästä tiedotustilaisuutta. Luennnoitsija kävi lävitse tilastoja, joissa huoltosuhde heikkenee ja ikääntyvien määrä sen kuin kasvaa. Pienituloisten määrä kunnassa on hälyttävän suuri - yli 25%, kun se koko maassa on alle 15%. Pitkään kunnalliselämässä mukana ollut vanhempi mies sanoi mielestäni sanat, joissa oli se vanha talvisodan henki: "Itse olen jäämässä eläkkeelle ja kuulun tuohon pienituloisten joukkoon. Mielestäni on kunnia-asia tulla toimeen vähällä. Siitä pitää olla ylpeä eikä siihen pidä suhtautua häpeillen." Nämä sanat pysäyttivät. Kun ne lausuttiin pää pystyssä ja ylpeänä. Voin sanoa olleeni sanaton. Tähän pystyvät vain harvat.
Valtaa tavoitellaan monin tavoin. Suurin osa tavoista ei kestä päivänvaloa, vaan niihin liittyy usein kyynärpäitä, nujertamista, loukkauksia, uhkauksia, pakottamista, lehmänkauppoja, lahjontaa ja ties' mitä. Pyytetöntä vallan tavoittelua ei liene edes olemassa. Pahimmillaan liiallinen valta johtaa Aatun ja Josefin teille. Vastustaja pitää nujertaa kun hyvä tapa olisi vastustajaa kunnioittaa. Siihen kuitenkin pysytvät vain kunnian miehet (ja naiset), mutta heitä ei ole kovin monilukuinen joukko. Tänä päivänä en voi tällaista joukkoa tunnistaa harmikseni lainkaan.Niin asiaan... Miksi me tavoittelemme maallista mammonaa vielä viimeisillä elon hetkillämme? Käärinliinoissahan ei ole taskuja, joten mitään emme mukaan voi ottaa kun noutaja tulee. Onko kyseessä jokin sairas geeniperimä ajalta jolloin pähkinät loppuivat aina kesken talven?
Olemme aivan vakavissamme sitä mietä, että olemme fiksuja ja sivistyneitä. Tai itse asiassa suuri osa meistä tietää mistä on kysymys ja mistä kenkä puristaa, mutta yhteisön paine pitää meidät samojen nyökyttäjien porukoissa. Kuka ties' se on hyvä näin.
Miten voimme saada kunnia-asiaksi vähällä toimeen tulemisen. Autoissa on trendikästä kun menopeli kulkee vähällä polttoaineella. Me ihmiset pidämme trendikkäänä sitä kuinka paljon meillä on varaa kuluttaa. Miksi?
Tähän voisi hakea vastausta kun taas hiljentyy joulun viettoon. Uudenvuoden kunniaksi voisi edellä olevasta löytää myös hyvän aiheen uudenvuodenlupaukselle. Sehän kuitenkin tulee rikottua heti loppiaisena, joten hyvä olisi ainakin kokeilla. Tulis' nääs ajateltua vähän... edes kerran vuodessa.
On se vaan outo juttu... tuo tarve höpistä!
Kommentit
Lähetä kommentti