Joulun alla muistellaan menneitä

Joulu lähestyy päivä päivältä. Omalla kohdallani se on jo kuudeskymmenesensimmäinen joulu, joten voin sanoa nähneeni monta joulua. Kaikki ne ovat erilaisia. Kaikissa on kuitenkin hämmästyttävän paljon samaa. Joulu on yksi niitä juhlia, joissa perinteet siirtyvät vuodesta toiseen - sukupolvelta toiselle. Arvostakaamme tätä perintöä.

Onkohan minusta tulossa myös lopullisesti savolainen?
Hitaasta kieroksiko sitä on nyt kasvettu. Itse en koe sitä niin, mutta 26 joulua tuli elettyä hämäläisenä ja tuleva joulu on 26. joulu savolaisena. Jotain perusteita väittämälle siis löytyy. Niin ja satakuntalaisena tuli elettyä kuusi joulua ja uusmaalaisena kolme.

Mieltä kohentaa kaiken ohella tieto, että koko perhe on koolla tulevana jouluna. Edellisestä jouluisesta yhdessäolosta onkin jo aikaa kahdeksan vuosikiertoa. Ovat aina jälkeläiset olleet vierailla mailla tai milloin missäkin. Saadaan pitkästä aikaa muistella niitä aivan lapsuuden jouluja - kukin omiaan, mutta yhdessä.

Kuusi, oikeat kynttilät, kinkku, kanelin tuoksu ja yhdessäolo - niistä tulee joulun tunnelma. Tietenkin tähän tulee lisätä sauna ja vihdan tuoksu.

Ennen joulua on vielä edessä kierros isien mailla - Hämeessä. On mentävä astelemaaan  päiväksi Torron suolle. On raikasta ilmaa keukoihin vetäen kuljettava Ronttismäen kujilla, käveltävä Käsityöläiskatu Forssassa päästä päähän ja nähtävä hitaasti virtaava Loimijoki Saunasillan kaiteeseen nojaten. On ajettava vanhaa mutkaista kylätietä Tammelan Susikkaalle ja Teurolle. Poikettava tervehtimään sukulaisia - ei velvollisuudesta vaan tarpeesta nähdä ja muistella menneitä - tarpeesta välittää.
Kaiken tämän ohella on iistahdettava Kultajyvän pöytään nauttimaan yksi huureteinen. Nähtävä se kapea vessan ikkuna, josta joskus on kiivetty kapakkaan kun portsari on sanonut - Ei tänään, kiitos.
Nämä palauttavat mieleen ajat vuosikymmenten takaa. Ne tuovat mieleen omat jo pois menneet vanhemmat ja lukuisia kasvoja vuosikymmenten takaa. Nämä tulevat virittämään mielen menneisiin aikoihin ja samalla jouluiseksi.

Joulun aika on tosiaankin muistojen aikaa. Kirkoissa muistellaan aikoja yli kahden vuosituhannen takaa. Omat muistot tulevat viimeisistä sotien jälkeisistä vuosikymmenistä. Muistan kuinka yhden huoneen ja kamarin talossa viisihenkinen perhe asettui joulupöytään, odotti joulupukkia. Useimmiten tuo joulun ukko oli ajoittanut tulonsa juuri kun olimme pihan perällä saunassa. Silloin se harmitti. Miks' helkutissa se aina käy just' kun ollaan saunassa. Myöhemmin sekin selvisi - tuo pukin ajoitus nimittäin.

Näin minä valmistaudun jouluun - muistelemalla. Viemällä itseni paikkoihin vuosikymmenten taakse. Antin Konditorian pullakahveja unohtamatta - osoitteessa Käsityöläiskatu 26 - Forssa city.

Kukahan tulis' hoitamaan meillä joulusiivouksen, kun itse vain muistelen... Ans' kattoo kuinka kauan saa elää muistojen maailmassa.

Ei tarvi enää pohtia tuota....
"Vessa pitäis korjata, saunan lauteet pitäis' korjata, puita pitäis' pilkota, alakerran saat mennä imuroimaan, mutta ensin viet kyllä koiran lenkille ja lakkaat istumasta siinä tietokoneella... niin ja onko se komposti jo laitettu kuntoon ja ota nyt helvetti nuo roskapussit kun lähdet sen koiran kanssa ulos...
Istuks' sä vieläkin siinä tietokoneella.......§%&##§§/&#"

Nyt on taas tahdistus kohillaan... palaillaan taas paremmalla aikaa... tai


kun toi on päikkäreillä....