Minä metsässä. Minä markkinoilla. Minä puussa. Selviskö mistä on kyse? No siitä, että selvis on nyt in!
Tästä on tullut maailmanlaajuinen villitys. Teinityttöjen omakuvat on otettu omaksi myös vallan kabineteissa. Paavi, Obama, Stubb muiden lailla harrastavat näitä omakuvia.
Oxfordin sanakirjat valitsi viime vuonna vuoden sanaksi jo kymmenisen vuotta kielessä esillä olleen sanan - "selfie". Lyhennys sanasta selfportrait eli omakuva. Käytetään myös sanaa selvis tai suomalaisittain - omis. Näitä otetaan etupäässä kännyköillä omasta pärstästä ja tallennetaan internet-sivuille ja sosiaaliseen mediaan tai lähetellään vain tutuille.
Onko tämä nisäkäsälaji löytänyt nyt jotain mullistavaa, joka suo meille iloa ja tyydytystä elämään. Onko kysymys narsismista vai itsemme brändäämisestä? Kautta aikojen me olemme kuvanneet tai kuvauttaneet itseämme Niagaran putouksilla ja Kiinan muurilla tai käpälä haaskalta ammutun karhun päällä. Ei siis mitään uutta auringon alla. Jo kalliomaalauksissa olemme hirvijahdissa.
Uutta lienee se, että nyt kuvia otetaan miltei joka hetki... saunassa, hississä, pöntöllä, kaljalla, ... ja lähtellään kavereille, facebookiin ja ties minne. Makuuhuonekuvia ilmeineen ei vielä esiinny ainakaan kaikilta, joten jotain on jätetty tulevillekin sukupolville keksittäväksi. Näissä ehkä suosion tulevat saamaan Snapchat-sovellukset. Se varmistaa, että vastaanottaja näkee kuvan vain kymmenen sekunnin ajan ja sitten se häviää - ikuisesti. Se voisi olla tulevien "kanervojen" pelastus. Ei jää todistetta, vaikka millainen politiikan tukijainen istuisi polvella - tai ties missä.
Keskustelua eniten on saanut aikaan Obaman ja muiden päämiesten selvikset Mandelan hautajaisissa. Se tabu rikottiin, mutta kaikki eivät sitä oikein hyvällä katsoneet.
Toisille nämä selfiet ovat työväline. Julkimot lähettävät kuvia faneille ja työkeikkaakin voi pukata lisää kun on riittävästi esillä.
Toisille sen sanotaan olevan itsetunnon rakentamista. Suomalaisethan ovat tunnetusti huonoja kehumaan itseään kasvokkain, mutta netissä se onnistuu. Toisilta paremmin kuin hyvin. Voisi jopa sanoa, että liiankin hyvin.
Itsekin taidan lukeutua tähän ryhmään. Helppohan se on pimeässä huoneen nurkassa kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Toisinaan tuo ihan suun täydeltä. Toista on mennä torikahvilaan, nousta pöydälle ja kajauttaa sama kaikkien kuullen torikansalle. Onnistuu sekin ehkä lauantaiaamuna kolmen aikaan sinapin rääppeet rintapielillä. Tyhjällä torilla. Taas liepsi sivuraiteelle. Näin helppoa se on - tuo syljen eritys.
Ollaan sitten mitä mieltä tahansa näistä selviksistä niin valokuvaus on kaikesta huolimatta hyvä harrastus. Itseään kuvaamalla on myös pakko harjoitella kuvan käsittelyä. Eihän aivan mitä tahansa voi julkaista. Tuokin viereinen kuva on ihan vinossa ja päästäkin puuttuu puolet. Siinä se nyt kuitenkin on tuo - selvis!
Ensi perjantaihin... katotaan jotain järkevämpää höpisemistä.
Viikon historiapläjäys... Tuli kuluneeksi tasan kuusikymmentä vuotta siitä kun ensimmäinen elektroninen tietokone esiteltiin yleisölle New Yorkissa. Tämä siis 9.1.1954!
Tästä on tullut maailmanlaajuinen villitys. Teinityttöjen omakuvat on otettu omaksi myös vallan kabineteissa. Paavi, Obama, Stubb muiden lailla harrastavat näitä omakuvia.
Oxfordin sanakirjat valitsi viime vuonna vuoden sanaksi jo kymmenisen vuotta kielessä esillä olleen sanan - "selfie". Lyhennys sanasta selfportrait eli omakuva. Käytetään myös sanaa selvis tai suomalaisittain - omis. Näitä otetaan etupäässä kännyköillä omasta pärstästä ja tallennetaan internet-sivuille ja sosiaaliseen mediaan tai lähetellään vain tutuille.
Onko tämä nisäkäsälaji löytänyt nyt jotain mullistavaa, joka suo meille iloa ja tyydytystä elämään. Onko kysymys narsismista vai itsemme brändäämisestä? Kautta aikojen me olemme kuvanneet tai kuvauttaneet itseämme Niagaran putouksilla ja Kiinan muurilla tai käpälä haaskalta ammutun karhun päällä. Ei siis mitään uutta auringon alla. Jo kalliomaalauksissa olemme hirvijahdissa.
Uutta lienee se, että nyt kuvia otetaan miltei joka hetki... saunassa, hississä, pöntöllä, kaljalla, ... ja lähtellään kavereille, facebookiin ja ties minne. Makuuhuonekuvia ilmeineen ei vielä esiinny ainakaan kaikilta, joten jotain on jätetty tulevillekin sukupolville keksittäväksi. Näissä ehkä suosion tulevat saamaan Snapchat-sovellukset. Se varmistaa, että vastaanottaja näkee kuvan vain kymmenen sekunnin ajan ja sitten se häviää - ikuisesti. Se voisi olla tulevien "kanervojen" pelastus. Ei jää todistetta, vaikka millainen politiikan tukijainen istuisi polvella - tai ties missä.
Keskustelua eniten on saanut aikaan Obaman ja muiden päämiesten selvikset Mandelan hautajaisissa. Se tabu rikottiin, mutta kaikki eivät sitä oikein hyvällä katsoneet.
Toisille nämä selfiet ovat työväline. Julkimot lähettävät kuvia faneille ja työkeikkaakin voi pukata lisää kun on riittävästi esillä.
Toisille sen sanotaan olevan itsetunnon rakentamista. Suomalaisethan ovat tunnetusti huonoja kehumaan itseään kasvokkain, mutta netissä se onnistuu. Toisilta paremmin kuin hyvin. Voisi jopa sanoa, että liiankin hyvin.
Itsekin taidan lukeutua tähän ryhmään. Helppohan se on pimeässä huoneen nurkassa kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Toisinaan tuo ihan suun täydeltä. Toista on mennä torikahvilaan, nousta pöydälle ja kajauttaa sama kaikkien kuullen torikansalle. Onnistuu sekin ehkä lauantaiaamuna kolmen aikaan sinapin rääppeet rintapielillä. Tyhjällä torilla. Taas liepsi sivuraiteelle. Näin helppoa se on - tuo syljen eritys.
Ollaan sitten mitä mieltä tahansa näistä selviksistä niin valokuvaus on kaikesta huolimatta hyvä harrastus. Itseään kuvaamalla on myös pakko harjoitella kuvan käsittelyä. Eihän aivan mitä tahansa voi julkaista. Tuokin viereinen kuva on ihan vinossa ja päästäkin puuttuu puolet. Siinä se nyt kuitenkin on tuo - selvis!
Ensi perjantaihin... katotaan jotain järkevämpää höpisemistä.
Viikon historiapläjäys... Tuli kuluneeksi tasan kuusikymmentä vuotta siitä kun ensimmäinen elektroninen tietokone esiteltiin yleisölle New Yorkissa. Tämä siis 9.1.1954!
Kommentit
Lähetä kommentti