Strategian luomisen tuskaa

Mäntyharjulaiset päättäjät ovat aloittamassa tulevaissuden strategian rakentamisen. Olis' hyvä pitää kuitenkin kiirettä. Sillä valtioneuvoston pakkoliitos Pertunmaahan voisi vesitttää koko homman.

Homma lähti alkuuun kuntalaisille avoimella luennolla, jossa Ilkka Halava - tulevaisuustutkija, yritysvalmentaja - visioi tulevaisuuden näkymiä. Esitys laittoi pohtimaan ja antoi ehkä jotain eväitäkin. Niin kuntalaisille, luottamushenkilöille kuin virkamiehillekin. Visioitiin virtuaalitehtaita, outdoors-elämäntyyliä, työn tekemisen ja elinkeinorakenteen murrosta. Monia asioita yritysvalmennuksen näkökulmasta. Paljon siitä ei varmasti loppupelissä käteen osallistujille jäänyt. Se kuitenkin herätti. Sen verran siitä voi ottaa opiksi, että strategian voi pieni kunta tehdä yhdelle A4-arkille. Pystyyhän siihen 40.000 henkilön hissiyhtiö Kone Oy:kin.

Visiot ovat kuitenkin siinä mielessä harhaan johtavia, että ne eivät huomioi tulevia muutoksia koko maailman taloudessa. Tänne perustetaan virtuaalitehdas, joka teettää juoksijoille tossuja parilla eurolla kaukoidässä ja myy ne Euromaiden kansalaisille puolellatoistasadalla eurolla. Ihan hyvä idea, mutta ei toimi pidemmällä tulevaisuudesssa.
Aasian talous tulee kaikkien merkittävien talousennusteiden mukaan ohittamaan Euroopan ja Yhdysvallat lähitulevaisuudessa. Kiinan osuus ohittaa sen jo 2020-luvulla ja Intia tulee perässä kovaa vauhtia..
Taantuvan alueen maissa elävinä meidän tulisi opetella elämänmenomme aivan uusista lähtökohdista. Kun haluamme visioida tulevaisuutta tämä tulisi pitää kirkkaana mielessä.

Meidän tulee entistä selkeämmin opetella sopeutumaan muutokseen. Suomalaisille Nokian kännykät olivat upea tuoteinnovaatio. Nyt kännykät tehdään muualla. Mäntyharjulaiset olivat tyytyväisiä Yrjö Ahon suksisauva-innovaatioista 1970-luvulta alkaen pitkälle 1990 -luvulle. Nyt sauvat tehdään muualla.
Meidän on hyvä pitää mielessä, että kaikki tämä on ohimenevää. Kiinalaiset kopiovat jo merkittäviä historiallisia kaupunkikohteita. Ei tarvitse lähteä katsomaan Big Beniä Lontooseen tai Valkoista taloa Washingtoniin. Täydelliset kopiot löytyvät myös Kiinasta.

Rakentakaamme siis sen varaan mitä meiltä ei voida viedä - ainakaan kovin helpolla. Mitä se sitten on? Suomalainen sisu vai suomalainen viinapää? Immo Kuutsan valmennusopit vai Kone Oy:n hissit?  Ei se näistä löydy.

Kyllä se se on luonto, vesistöt - järvineen ja lampineen. Katsomalla maailman karttaa niin harvasta paikasta löytyy näin vesistörikasta aluetta. Siinä on vahvuus, jota meiltä ei aivan hevillä viedä. Alppimaat ovat ylpeitä vuoristaan ja rakentavat paljon niiden varaan. Niitäkään ei ole kovin helppo siirtää tai kopioda. Välimerenmailla ovat merelliset hiekkarantansa.
Katsoessamme asioita läheltä emme usein näe juuri tätä - siis sitä olennaista.

Tämä luontomme olkoon siis se jonka varaan rakennamme tulevaisuutemme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä ei olisi muuta. Totta ihmeessä me tarvitsemme vientiteollisuutta, koulutuksen vientiä, osaamisen vientiä ja ties mitä. Älkäämme kuitenkaan pyrkikö tuhoamaan ja unohtamaan sitä mikä meillä on erityistä ja mitä ei hevillä meiltä riistetä. Pitäkäämme siis huolta luonnostamme.

Se, että Halava luennossaan peräänkuulutti valintojen tekemisen tärkeyttä oli erittäin hyvä osoitus kuntapäättäjille. Se, että virkamieskoneisto esittää yleensä yhden vaihtoehdon päättäjille - luottamushenkilöille - on se huonoin tilanne. Ei tarvitse valita, ei tee kipeää. Suunnistajakin valitsee metsässä useamman reittivaihtoehdon väliltä ja tekee päätöksen. Suoraan suon yli vai kiertäen tietä myöten!
Luottamushenkilöiden pitäisi edellyttää virkamiehiltä päätöksentekovaiheeseen vaihtoehtoja, joista valita. Tätä Halava käsittääkseni tarkoitti, en tiedä ymmärsivätkö kaikki asian samoin.  Se, että tuodaan valittavaksi yksi vaihtoehto - ja päätetään kyllä vai ei - se ei ole sama asia. Valitettavasti.  Jos suunnistajallakin olisi vaihtoehtona - suon yli - kyllä vai ei, niin matka tyssäisi aika kyllä aika pian. Kuvittele ite sanois' Jope!

Kait' sitä on pakko alkaa pikku hiljaa valmistautumaan olympian kisojen seuraamiseen. Silleen helleenien hengessä. Saas nähdä millaisia paukkuja sieltä maailmalle kantautuu? Onko tulossa doping-jytkyjä vai ovatko tsetseenit paukkuliivien kanssa liikkeellä.
Räjähtihän se Saksassa navettakin ihan sonnien pierukaasuista. Se tiesi, että hernerokka meni käyttökieltoon meidän taloudessa - ainakin olympiadien ajaksi.

Höpisemisiin taas....


Viikon historiapläjäys: Veikko Kankkonen voitti pienen mäen olympiakultaa Innsbruckissa. Tämä tapahtui tasan viisi vuosikymmentä sitten 31.1.1964. Niin mutta kuka otti pronssia... myös suurmäessä?
(Ite muistan kun rystyset valkoisena jännitin pienen 17-tuumaisen mustavalkoteeveen ääressä!)