Olen tässä mietiskellyt tuota otsikon teemaa - Kenelle elämä maistuu. Kummissani olen joutunut toteamaan merkillisiä asioita. Olemme kovin ponnistuksin onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan, jossa on kasvava joukko ihmisiä - yksilöitä - jotka voivat huonosti.
Väsymys, masennus, itsekkyys ja omahyväisyys ovat ottaneet vallan monista ihmispoloisista. Kaikki eivät tunnista sitä valitettavasti edes itse. Se on ehkä pahin puoli asiassa.
Olemme kadottaneet yhteyden toisiimme. Yksilökeskeisyys on vienyt tilan yhteisöllisyydeltä. Henkilökohtaisesti olen kokenut paljon uusia asioita viimeisten kolmen - neljän vuoden aikana. Uusien asioiden kokeminen on myös avannut silmiä.
Me elämme niin suuressa määrin markkinoiden ehdoilla, että emme sitä edes itse tiedä. Esimerkkinä "kansansuosion" saavuttanut uusi kansantautimme - masennus. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että masennuksen hoidossa lääkkeitä käytetään aivan liikaa. Kaksi kolmesta tabletista voisi jättää ottamatta. Miljardisäästöt yhteiskunnalle. Se vain ei onnistu. Lääketeollisuuden edustajat näkevät asian toisin ja heillä on pelimerkkejä osoittaa vaikkapa musta valkoiseksi.
En ottaisi tätä esille jos en tietäisi mistä kirjoitan. On minullakin ollut aikoja jolloin kaikki kaatuu päälle. Firma kaatuu, työt loppuu, katto vuotaa, koirakin haukkuu ja vaimo ottaa avioeron.
Kaiken tämän jälkeen minun olisi pitänyt jo masentua kuoliaaksi tai kävellä pitkin rantapolkuja töppökävelyä silmät puoli tuumaa päästä ulkona. Pillereiden vaikutuksesta.
Miksi en sitten ole kuollut tai kävele pillerihöyryissä? Selitys ei ole helppo eikä aivan yksinkertainen. Kovin monimutkainenkaan se ei näin yksioikoiselle ihmiselle kuin minä voi kuitenkaan olla. Itse kiteytän asian muutamaan seikkaan.
Voita häpeän pelko! Me ihmiset emme osaa olla omana itsenämme. Me häpeämme mielipiteitämme. Emme uskalla avoimesti kertoa mitä mieltä asioista olemme. Pelkäämme mokaavamme itsemme ja lähipiirin, ehkä työnanatajan ja pelikaverimme puulaakiporukassa. Tämän pelon voi voittaa vain olemalla omaa mieltä asioista ja kertoa se selvästi ja yksinkertaisesti.
Itse olen päässyt tästä taudin osasta kun olen alkanut sanomaan oman mielipiteeni silleen suht' selvästi.
Lääkitse itseäsi oikein! (= Älä siis käytä lääkkeitä) Sairauksien hoito ja niihin tarkoitetut lääkkeet ovat loistava juttu. Minulla on käynyt hämmästyttävä onni elämässäni, että en ole joutunut turvautumaan lääkkeisiin. Polveni kuntoon saattamiseen olen joitakin lisäravinnetabuja napsinut, mutta normaalit flunssatkin ovat parantuneet lähes aina ilman mitään rohtoja.
Olin minäkin maissa kun kaikki tuntui elämässä olevan päin peetä. Moni lääkefirmojen hyvin "kouluttama" lääkäri olisi varmaan minunkin "vitutuksiini" määrännyt monta purkkia pillereitä. Minä taasen menin lääkärin sijasta metsään. Istuin kannon päähän ja tuumailin. Kävin kotoa hakemassa repun ja retkeilykamppeet. Menin kolmeksi viikoksi metsään. Kun tulin pois vitutus ja masennus olivat ohitse. Lääkäreiltä jäi nyt "pilleribonukset" saamatta, Harmi sinänsä. Lääkefirmat työllistävät ja näinä vaikeina aikoina se on oikein hyvä se.
Miksiköhän lääkärit eivät kirjoita reseptiin, että "viikoksi yksin metsään". Kokemuksesta tiedän, että toimii varmasti!
Pidä huolta itsestäsi ja lähimmäisistäsi! Siihen miltä elämä maistuu vaikuttaa varmaan eniten se miten tulet toimeen lähipiirisi kanssa. Itsekin yritin sitä vaikka kuinka paljon, mutta alkuvuodesta vaimo pisti lusikat jakoon. Muutimme omiin huusholleihimme. Ei ollut hääviä touhua se.
Nyt on kuitenkin silläkin sektorilla elämä taas melko "stabiilia". Rakkaus on varmaan se tärkein asia ihmisen elämässä. Uusi rakkauskin siis löytyi ja näin kuuskymppisenä se on ihan jees. Oleellista on myös se, että kumppani on se sama tuttu ja turvallinen, jonka kansaa on yli kolme vuosikymmentä kulkenut. Se ei vielä ole aivan selvinnyt, että mistä se yks' kaks' hoksasi minun kuitenkin olevan se oikea. Kait' se tässä seuraavan kolmekymmentäviitisvuoden aikana selviää - sekin mysteeri.
Lähimmistä huolehtimseen kuuluu minun näkemykseni mukaan myös taito katsoa asioita vähän laajemmin. Se voi olla menemistä mukaan toimintaan, joka antaa kanssaihmisille iloa ja hyviä hetkiä. Tänä päivänä yhä useampi kysyy, että mitä siitä saa? Kun kertoo, että hyvän olon, niin naama pitkänä kysymys kuuluu, että paljonko siitä saa... euroja? Ei uskoisi, mutta tähän on menty.
Järjestötoiminta ja vapaaehtoistyö tuottavat paljon hyvinvointia kaikille siinä mukana oleville. Kasvavalle joukolle kuitenkin toiminta, jossa joku muu saa apua on myrkkyä. Mulle kaikki ja ensin, Siitäkö on tullut päivän trendi?
Omalla kohdallani olen huomannut, että tunti vanhusten ulkoilutusta viikossa paikallisessa palvelukodissa ei ole rasite.
Me vaadimme sitä, että lapsiamme hoidetaan ja niille löytyy hoitopaikkoja. Me olemme vaatimassa vanhuksillemme hoitajia ja laitospaikkoja. Kun meillä on työttömyyttä meille pitäisi löytää työpaikkoja. Tämän kaiken me sälytämme yhteiskunnalle.
Istuu hetkeksi kannon päähän ja tuumaa. Huomaakin, että nuohan ovat minun hommiani ja juttujani. Minunhan ne pitäisi hoitaa!
Höpisijä menee taas metsään tuumailemaan. Ans' kattoo mitä on tuomisina? Elämä kuitenkin maistuu.
Väsymys, masennus, itsekkyys ja omahyväisyys ovat ottaneet vallan monista ihmispoloisista. Kaikki eivät tunnista sitä valitettavasti edes itse. Se on ehkä pahin puoli asiassa.
Olemme kadottaneet yhteyden toisiimme. Yksilökeskeisyys on vienyt tilan yhteisöllisyydeltä. Henkilökohtaisesti olen kokenut paljon uusia asioita viimeisten kolmen - neljän vuoden aikana. Uusien asioiden kokeminen on myös avannut silmiä.
Me elämme niin suuressa määrin markkinoiden ehdoilla, että emme sitä edes itse tiedä. Esimerkkinä "kansansuosion" saavuttanut uusi kansantautimme - masennus. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että masennuksen hoidossa lääkkeitä käytetään aivan liikaa. Kaksi kolmesta tabletista voisi jättää ottamatta. Miljardisäästöt yhteiskunnalle. Se vain ei onnistu. Lääketeollisuuden edustajat näkevät asian toisin ja heillä on pelimerkkejä osoittaa vaikkapa musta valkoiseksi.
En ottaisi tätä esille jos en tietäisi mistä kirjoitan. On minullakin ollut aikoja jolloin kaikki kaatuu päälle. Firma kaatuu, työt loppuu, katto vuotaa, koirakin haukkuu ja vaimo ottaa avioeron.
Kaiken tämän jälkeen minun olisi pitänyt jo masentua kuoliaaksi tai kävellä pitkin rantapolkuja töppökävelyä silmät puoli tuumaa päästä ulkona. Pillereiden vaikutuksesta.
Miksi en sitten ole kuollut tai kävele pillerihöyryissä? Selitys ei ole helppo eikä aivan yksinkertainen. Kovin monimutkainenkaan se ei näin yksioikoiselle ihmiselle kuin minä voi kuitenkaan olla. Itse kiteytän asian muutamaan seikkaan.
Voita häpeän pelko! Me ihmiset emme osaa olla omana itsenämme. Me häpeämme mielipiteitämme. Emme uskalla avoimesti kertoa mitä mieltä asioista olemme. Pelkäämme mokaavamme itsemme ja lähipiirin, ehkä työnanatajan ja pelikaverimme puulaakiporukassa. Tämän pelon voi voittaa vain olemalla omaa mieltä asioista ja kertoa se selvästi ja yksinkertaisesti.Itse olen päässyt tästä taudin osasta kun olen alkanut sanomaan oman mielipiteeni silleen suht' selvästi.
Lääkitse itseäsi oikein! (= Älä siis käytä lääkkeitä) Sairauksien hoito ja niihin tarkoitetut lääkkeet ovat loistava juttu. Minulla on käynyt hämmästyttävä onni elämässäni, että en ole joutunut turvautumaan lääkkeisiin. Polveni kuntoon saattamiseen olen joitakin lisäravinnetabuja napsinut, mutta normaalit flunssatkin ovat parantuneet lähes aina ilman mitään rohtoja.
Olin minäkin maissa kun kaikki tuntui elämässä olevan päin peetä. Moni lääkefirmojen hyvin "kouluttama" lääkäri olisi varmaan minunkin "vitutuksiini" määrännyt monta purkkia pillereitä. Minä taasen menin lääkärin sijasta metsään. Istuin kannon päähän ja tuumailin. Kävin kotoa hakemassa repun ja retkeilykamppeet. Menin kolmeksi viikoksi metsään. Kun tulin pois vitutus ja masennus olivat ohitse. Lääkäreiltä jäi nyt "pilleribonukset" saamatta, Harmi sinänsä. Lääkefirmat työllistävät ja näinä vaikeina aikoina se on oikein hyvä se.
Miksiköhän lääkärit eivät kirjoita reseptiin, että "viikoksi yksin metsään". Kokemuksesta tiedän, että toimii varmasti!
Pidä huolta itsestäsi ja lähimmäisistäsi! Siihen miltä elämä maistuu vaikuttaa varmaan eniten se miten tulet toimeen lähipiirisi kanssa. Itsekin yritin sitä vaikka kuinka paljon, mutta alkuvuodesta vaimo pisti lusikat jakoon. Muutimme omiin huusholleihimme. Ei ollut hääviä touhua se.
Nyt on kuitenkin silläkin sektorilla elämä taas melko "stabiilia". Rakkaus on varmaan se tärkein asia ihmisen elämässä. Uusi rakkauskin siis löytyi ja näin kuuskymppisenä se on ihan jees. Oleellista on myös se, että kumppani on se sama tuttu ja turvallinen, jonka kansaa on yli kolme vuosikymmentä kulkenut. Se ei vielä ole aivan selvinnyt, että mistä se yks' kaks' hoksasi minun kuitenkin olevan se oikea. Kait' se tässä seuraavan kolmekymmentäviitisvuoden aikana selviää - sekin mysteeri.
Lähimmistä huolehtimseen kuuluu minun näkemykseni mukaan myös taito katsoa asioita vähän laajemmin. Se voi olla menemistä mukaan toimintaan, joka antaa kanssaihmisille iloa ja hyviä hetkiä. Tänä päivänä yhä useampi kysyy, että mitä siitä saa? Kun kertoo, että hyvän olon, niin naama pitkänä kysymys kuuluu, että paljonko siitä saa... euroja? Ei uskoisi, mutta tähän on menty.
Järjestötoiminta ja vapaaehtoistyö tuottavat paljon hyvinvointia kaikille siinä mukana oleville. Kasvavalle joukolle kuitenkin toiminta, jossa joku muu saa apua on myrkkyä. Mulle kaikki ja ensin, Siitäkö on tullut päivän trendi?
Omalla kohdallani olen huomannut, että tunti vanhusten ulkoilutusta viikossa paikallisessa palvelukodissa ei ole rasite.
Me vaadimme sitä, että lapsiamme hoidetaan ja niille löytyy hoitopaikkoja. Me olemme vaatimassa vanhuksillemme hoitajia ja laitospaikkoja. Kun meillä on työttömyyttä meille pitäisi löytää työpaikkoja. Tämän kaiken me sälytämme yhteiskunnalle.Istuu hetkeksi kannon päähän ja tuumaa. Huomaakin, että nuohan ovat minun hommiani ja juttujani. Minunhan ne pitäisi hoitaa!
Höpisijä menee taas metsään tuumailemaan. Ans' kattoo mitä on tuomisina? Elämä kuitenkin maistuu.
Kommentit
Lähetä kommentti