Me suomalaiset suhtaudumme vaaleihin ja äänestämiseen määrätyllä vakavuudella. Muistikuvani lapsuudesta äänestyspäivän koittaessa kuvaa ehkä jotain tästä.
Isäni oli ammatiltaan metsätyömies. Silloin ei ollut metsureita - he olvat metsätyömiehiä. Hän hyppäsi aamuvarhain polkupyörän selkään talven lumituiskuun ja saattoi polkea kolmisenkymmentä kilometriä työmaalleen pääosin auraamattomia teitä. Kaatoi päivän puita, oksi, katkoi ja pinosi. Polki polkupyörällään kotiin ja viilaili moottorisahan terän, nautti aterian, lepäsi ja polkaisi aamuhämärissä uudelleen työmaalleen.
Itsellänikin on vielä arpi polvessa muistona kuusen karsimisesta kuuden ikäisenä. Polvi halki ja reppuselässä tikattavaksi tohtorille.Isä ei valittanut työstä tai työolosuhteista. Eihän sodat läpi käynyt mies valittanut. Pikemminkin voi kuvata, että hän oli tyytyväinen. Itse en ole ronkeli tekemisen suhteen, mutta en ole lainkaan varma pystyisinkö samaan. Siinä kuitenkin pystyn, että en valita. Sen minä kait' sain syntymäkodista opikseni. Enkä minä häpeä sitä.
Äänestämisestä ja vaaleistahan minun piti höpistä. Isä kävi metsätöissään myös pyhäisin - silloiun kun töitä oli tarjolla. Äänestyspäivä oli poikkeus. Silloin ei moottorisaha laulanut eikä kirves heilunut. Se oli päivä, jolloin kauhtunut pikkutakki kaivettiin jostain komeron periltä ja kellastunut valkokauluspaita puettiin ylle. Kravattikin piti löytää ja sen solmun kanssa ihmeteltiin pitkään. Lopulta kuitenkin kaikki oli valmista. Äänestäminen oli velvollisuus. Numeroita selailtiin vielä Forssan lehdestä ennen lähtöä vaikka kaikki oli varmasti ollut selvää jo viikkojen ajan. Numeroista ja puolueista ei kuitenkaan puhuttu. Se oli aivan sama kuin seksistä puhuminen lapsille silloin 60-luvulla. Ei sanaakaan.
Tämä on varmasti monien suurten ikäluokkien kokemus. Kyllähän me lapset suunnan tiesimme. Puhui hyvää demareista, nauroi vennamolaisia, mutta äänesti silloista SKDL:ää. Näin se meni eikä siinä ollut mitään erikoista.
Itse olen perinyt jotain tuosta suhtautumisesta vaaleihin ja äänestämiseen. Sen pitää olla jotain salaista. Ei siitä voi puhua. Suhtaudumme varauksella esittämästä mielipidettämme tai emme tohdi mennä tukemaan näkyvästi vaaleissa ehdolla olevia. Miksi näin? Häpeämmekö me tunnustaa kenelle äänemme olemme antaneet?
Itse olen marssinut vappukulkueessa 1970-luvulla Forssassa. Niin marssi muuten myös Nalle Wahlroos - Helsingissä! Yrittäjän rooli muutti suuntaa - kokoomuksen mandaatilla tuli isuttua lautakunnassa Mäntyharjulla.
Nalleakaan ei muuten enää näy vappukulkueissa! Emme me ole takinkääntäjiä. Olemme kait' tulleet toisiin ajatuksiin ja viisastuneet. Ei taida olla uskottavasti sanottu - tuo viisastuneet. Silti vaalien äänestystilanteissa minulle on henkilö merkinnyt enemmän kuin puolueet.
Eduskuntavaaleissa on ollut helppoa ja selkeää antaa ääni puolueista piittaamatta paikalliselle Jari Lepälle, joka on hoitanut hommansa hyvin ja muistanut pitää paikalliset asiat tärkeänä osana omaa työtään. Näin ei kaikilla ole - senkin olen pannut merkille. Niin ja Jarihan edustaa keskustaa, vaikka se nyt on tässä jutussa se ja sama. En ajattele puolueita, koska henkilöt sen työn tekevät. Sitä vaan eivät kaikki tunnu tietävän - valitettavasti.
Seuraavaksi äänestetään maamme edustajia Brysseliin. Savolaisilla onkin miettimistä. Mikkeliläislähtöinen komissaari Rehn vaiko nuori mäntyharjulainen Häkkänen? Jotkut puoluesidonnaiset äänestänevät myös muita ehdokkaita. Totuus kuitenkin on, että jos etelä-savolainen ei osaa näistä kahdesta valita niin mielestäni on parempi äänestää Aku Ankkaa. Ilmaisu oli vähän raflaava, mutta se oli vain minun mielipiteeni. Aku on ihan kiva frendi!
Itse kallistun nuoren Häkkäsen kannalle. Jotkut sanovat häntä "pyrkyriksi", mutta se on mielestäni vain kateellisten panettelua. Antti antaa uudenlaista ajattelua vanhojen tubee-tukkien kerholaisille. Vaikka monenlaisia kommentteja facebook-sivujen päivityksistä lukien kokousten aikana onkin sadellut. Mutta niinhän se Alexkin miettii maratoninsa aikana usalaisministerin tummia sääriä. Ja on vielä ministeri ja kaikkea. Soinin ja Halla-ahon ajatuksia taas ei pysty kukaan seuraamaan, Hirvisaaresta puhumattakaan.
Halutessamme äänemme kuuluviin on hyvä, että Jari edustaa meitä eduskunnassa. Vielä kun Brysseliin saadaan Antti niin meillä täällä hitaiden ja kierojen rajamailla on kaikki hyvin tulevaisuudessakin. Puolueista piittaamatta!
Mistähän sitä seuraavaks' höpisis'?
(Hitaiden ja kierojen rajamailla = Hämeen ja Savon rajamailla)
Isäni oli ammatiltaan metsätyömies. Silloin ei ollut metsureita - he olvat metsätyömiehiä. Hän hyppäsi aamuvarhain polkupyörän selkään talven lumituiskuun ja saattoi polkea kolmisenkymmentä kilometriä työmaalleen pääosin auraamattomia teitä. Kaatoi päivän puita, oksi, katkoi ja pinosi. Polki polkupyörällään kotiin ja viilaili moottorisahan terän, nautti aterian, lepäsi ja polkaisi aamuhämärissä uudelleen työmaalleen.Itsellänikin on vielä arpi polvessa muistona kuusen karsimisesta kuuden ikäisenä. Polvi halki ja reppuselässä tikattavaksi tohtorille.Isä ei valittanut työstä tai työolosuhteista. Eihän sodat läpi käynyt mies valittanut. Pikemminkin voi kuvata, että hän oli tyytyväinen. Itse en ole ronkeli tekemisen suhteen, mutta en ole lainkaan varma pystyisinkö samaan. Siinä kuitenkin pystyn, että en valita. Sen minä kait' sain syntymäkodista opikseni. Enkä minä häpeä sitä.
Äänestämisestä ja vaaleistahan minun piti höpistä. Isä kävi metsätöissään myös pyhäisin - silloiun kun töitä oli tarjolla. Äänestyspäivä oli poikkeus. Silloin ei moottorisaha laulanut eikä kirves heilunut. Se oli päivä, jolloin kauhtunut pikkutakki kaivettiin jostain komeron periltä ja kellastunut valkokauluspaita puettiin ylle. Kravattikin piti löytää ja sen solmun kanssa ihmeteltiin pitkään. Lopulta kuitenkin kaikki oli valmista. Äänestäminen oli velvollisuus. Numeroita selailtiin vielä Forssan lehdestä ennen lähtöä vaikka kaikki oli varmasti ollut selvää jo viikkojen ajan. Numeroista ja puolueista ei kuitenkaan puhuttu. Se oli aivan sama kuin seksistä puhuminen lapsille silloin 60-luvulla. Ei sanaakaan.
Tämä on varmasti monien suurten ikäluokkien kokemus. Kyllähän me lapset suunnan tiesimme. Puhui hyvää demareista, nauroi vennamolaisia, mutta äänesti silloista SKDL:ää. Näin se meni eikä siinä ollut mitään erikoista.
Itse olen perinyt jotain tuosta suhtautumisesta vaaleihin ja äänestämiseen. Sen pitää olla jotain salaista. Ei siitä voi puhua. Suhtaudumme varauksella esittämästä mielipidettämme tai emme tohdi mennä tukemaan näkyvästi vaaleissa ehdolla olevia. Miksi näin? Häpeämmekö me tunnustaa kenelle äänemme olemme antaneet?Itse olen marssinut vappukulkueessa 1970-luvulla Forssassa. Niin marssi muuten myös Nalle Wahlroos - Helsingissä! Yrittäjän rooli muutti suuntaa - kokoomuksen mandaatilla tuli isuttua lautakunnassa Mäntyharjulla.
Nalleakaan ei muuten enää näy vappukulkueissa! Emme me ole takinkääntäjiä. Olemme kait' tulleet toisiin ajatuksiin ja viisastuneet. Ei taida olla uskottavasti sanottu - tuo viisastuneet. Silti vaalien äänestystilanteissa minulle on henkilö merkinnyt enemmän kuin puolueet.
Eduskuntavaaleissa on ollut helppoa ja selkeää antaa ääni puolueista piittaamatta paikalliselle Jari Lepälle, joka on hoitanut hommansa hyvin ja muistanut pitää paikalliset asiat tärkeänä osana omaa työtään. Näin ei kaikilla ole - senkin olen pannut merkille. Niin ja Jarihan edustaa keskustaa, vaikka se nyt on tässä jutussa se ja sama. En ajattele puolueita, koska henkilöt sen työn tekevät. Sitä vaan eivät kaikki tunnu tietävän - valitettavasti.Seuraavaksi äänestetään maamme edustajia Brysseliin. Savolaisilla onkin miettimistä. Mikkeliläislähtöinen komissaari Rehn vaiko nuori mäntyharjulainen Häkkänen? Jotkut puoluesidonnaiset äänestänevät myös muita ehdokkaita. Totuus kuitenkin on, että jos etelä-savolainen ei osaa näistä kahdesta valita niin mielestäni on parempi äänestää Aku Ankkaa. Ilmaisu oli vähän raflaava, mutta se oli vain minun mielipiteeni. Aku on ihan kiva frendi!Itse kallistun nuoren Häkkäsen kannalle. Jotkut sanovat häntä "pyrkyriksi", mutta se on mielestäni vain kateellisten panettelua. Antti antaa uudenlaista ajattelua vanhojen tubee-tukkien kerholaisille. Vaikka monenlaisia kommentteja facebook-sivujen päivityksistä lukien kokousten aikana onkin sadellut. Mutta niinhän se Alexkin miettii maratoninsa aikana usalaisministerin tummia sääriä. Ja on vielä ministeri ja kaikkea. Soinin ja Halla-ahon ajatuksia taas ei pysty kukaan seuraamaan, Hirvisaaresta puhumattakaan.
Halutessamme äänemme kuuluviin on hyvä, että Jari edustaa meitä eduskunnassa. Vielä kun Brysseliin saadaan Antti niin meillä täällä hitaiden ja kierojen rajamailla on kaikki hyvin tulevaisuudessakin. Puolueista piittaamatta!
Mistähän sitä seuraavaks' höpisis'?
(Hitaiden ja kierojen rajamailla = Hämeen ja Savon rajamailla)
Kommentit
Lähetä kommentti