Unohdettu metsä

Metsä  nykysuomen sanakirjan mukaan on "kasviyhdyskunta, jonka pääasialllisen kasviston muodostavat puut".

Metsän pitäisi meille suomalaisille olla hyvinkin tuttu - onhan maamme pinta-alasta reilut kaksi kolmannesta ainakin jollakin tapaa metsämaaksi luokiteltua.
Onko asia kuitenkaan näin?
Tunteeko urbanisoitunut nykysuomalainen metsää? Maaseudullakin asuvista suuri osa ei tunne metsää, ei osaa liikkua metsässä. Pelätään eksymistä, petoja, pimeää ja ties mitä.
Osaamme hyödyntää metsiemme puuraaka-aineen parhaiten maailmassa ja se on ollut vientimme perusta aina tervanpolton ajoista lähtien. Miksi oleeme erkaantuneet meille niin olennaiosesta ja tärkeästä. On kuin olisimme kääntäneet selkämme omalle itsellemme.

Onko tulevaisuuden metsä läppärimme näytöllä oleva virtuaalimetsä?
Siellä voimme ilman pelkoa kohdata kyykäärmeen ja karhun. Eksyttyämme voimme painaa "cancel" ja palata turvallisesti takaisin reitille. Ulkona ropiseva sadekaan ei kastele.
Saappaamme ei täyty vedestä vaikka astumme suonsilmäkkeeseen ja jalkamme ei väsy kavutessamme kallioiden rinteillä.

Kaikesta tästä vaivattomuudesta ja helppoudesta huolimatta minulla on otsaa väittää, että menetämme paljon. Metsää ja luontoa eivät nykyajan vempaimet korvaa - ainakin itse uskon niin.

Tutkimuksin on osoitettu metsän ja vihreän ympäristön pidentävän elinikää, vähentävän stressiä jne. On aloitettu rakentamaan suurkaupunkeihin "metsiä" ja puustoa jopa kerrostalojen katoille kun tilaa maan päällä ei enää ole. Meillä Suomessa ei kuitenkaan ole vielä niin suuria betonilähiöitä, että emme pääsisi nauttimaan metsistämme - jos niin haluamme.

Hyvät ihmiset, menkää edes kokeeksi metsään. Kokekaa sen hiljaisuus, tuulen humina puissa. astukaa myös sivuun polulta ja tuntekaa koskematon sammalalusta jalkojenne alla!
Tarkkana ollessa voi kaiken muun kumman ohella huomata marjan, sienen, muurahaisen.
Näin itselleni kävi tänä kesänä kun vuosien jälkeen menin metsään - istuin kannolle ja ihmettelin.

Ihmettelemisiin holjien höpinöiden parissa!