Se on hurahtanut uskoon! Tarkoittanee kuta kuinkin sitä, että yhteiskunnan hyväksymällä tavalla tulee hulluks'. Ja sitähän voi hurahtaa niin monin tavoin.
Itse hurahdin muutama vuosi sitten golfiin. Se on sitä kun kuljetaan mailakärryjä perässä vetäen pitkin pellonlaitoja ja metsiä. Yritetään lyödä sitä pientä palloa melkein yhtä pieneen reikään. Ollaan niin "Taigereita" kun joskus (=erittäin harvoin) onnistutaan. Enimmäkseen ei onnistuta.
Arnold Daly on osuvasti sanonut: "Golf muistuttaa rakastumista. Jos et ota sitä tarpeeksi vakavasti ei siitä ole mitään iloa, mutta jos otat, se särkee sydämesi." Näinhän siinä kävi. Putti, draivi, svingi ja chippi olivat miltei yhtä usein mielessä kuin entisellä miehellä "se"!
Onneksi hurhahdukset tuppaavat vähän silleen tasaantumaan. Näin on käynyt minullekin golfissa. Nyt en näe unia upeista draiveista, mutta nautin golfista. Hyväksyn sen, että toivomani pallon lentorata todennäköisesti poikkeaa siitä toteutuvasta lentoradasta - joskus huomattavastikin.
Nyt olen hurahtanut valokuvaukseen. Ei ole aivan täyspäisen hommaa lähteä kamera kaulassa aamuyöstä kuvaamaan vesipisaroita metsään. Se on kuitenkin varmaan lähellä sitä "hallelujaa-tilaa", jossa toiset kaatuilevat uskonmenoissaan. Mieluummin minä kyllä kuvaan niitä vesipisaroita. Anteeksi vaan kaikki "kaatuilijat" ja Nokia mission visionäärit. Hurmostiloja on niin monen moisia.
Ihminen tarvitsee tällaisia hurahtamisia. Hyväksykäämme siis toisiltamme tämä ja kannustakaa toisiamme näillä oudoilla poluilla. Näistä hurahtamisista kumpuavat myös ne lukemattomat innovaatiot ja uudistukset. Niin yksilötasolla kuin yhteiskuntamme rakenteissa. Näitä me tarvitsemme nyt kun rahamme lähetetään Kreikkaan ja muualle kaukomaille. Onhan sinne mukavampi mennä viettämään eläkepäiviä omalle pienelle "vakuussaarelle" muutaman vuoden kuluttua.
Kuten joku viisas jo sanoi: "Matkusta nyt lomalle Kreikkaan, säästösi ovat jo siellä!"
Hurahtamisista voisi kirjoittaa loputtomiin, koska onhan tämä elämä yhtä hurahtamista tykkänänsä.
Ihmetellään niitä sitten seuraavissa tarinoissa.
Itse hurahdin muutama vuosi sitten golfiin. Se on sitä kun kuljetaan mailakärryjä perässä vetäen pitkin pellonlaitoja ja metsiä. Yritetään lyödä sitä pientä palloa melkein yhtä pieneen reikään. Ollaan niin "Taigereita" kun joskus (=erittäin harvoin) onnistutaan. Enimmäkseen ei onnistuta.
Arnold Daly on osuvasti sanonut: "Golf muistuttaa rakastumista. Jos et ota sitä tarpeeksi vakavasti ei siitä ole mitään iloa, mutta jos otat, se särkee sydämesi." Näinhän siinä kävi. Putti, draivi, svingi ja chippi olivat miltei yhtä usein mielessä kuin entisellä miehellä "se"!
Onneksi hurhahdukset tuppaavat vähän silleen tasaantumaan. Näin on käynyt minullekin golfissa. Nyt en näe unia upeista draiveista, mutta nautin golfista. Hyväksyn sen, että toivomani pallon lentorata todennäköisesti poikkeaa siitä toteutuvasta lentoradasta - joskus huomattavastikin.
Nyt olen hurahtanut valokuvaukseen. Ei ole aivan täyspäisen hommaa lähteä kamera kaulassa aamuyöstä kuvaamaan vesipisaroita metsään. Se on kuitenkin varmaan lähellä sitä "hallelujaa-tilaa", jossa toiset kaatuilevat uskonmenoissaan. Mieluummin minä kyllä kuvaan niitä vesipisaroita. Anteeksi vaan kaikki "kaatuilijat" ja Nokia mission visionäärit. Hurmostiloja on niin monen moisia.
Ihminen tarvitsee tällaisia hurahtamisia. Hyväksykäämme siis toisiltamme tämä ja kannustakaa toisiamme näillä oudoilla poluilla. Näistä hurahtamisista kumpuavat myös ne lukemattomat innovaatiot ja uudistukset. Niin yksilötasolla kuin yhteiskuntamme rakenteissa. Näitä me tarvitsemme nyt kun rahamme lähetetään Kreikkaan ja muualle kaukomaille. Onhan sinne mukavampi mennä viettämään eläkepäiviä omalle pienelle "vakuussaarelle" muutaman vuoden kuluttua.
Kuten joku viisas jo sanoi: "Matkusta nyt lomalle Kreikkaan, säästösi ovat jo siellä!"
Hurahtamisista voisi kirjoittaa loputtomiin, koska onhan tämä elämä yhtä hurahtamista tykkänänsä.
Ihmetellään niitä sitten seuraavissa tarinoissa.
Kommentit
Lähetä kommentti