Siirry pääsisältöön

Pimiöstä tietokoneelle

Elettiin 1970-lukua kun hankin kameran. Canon AE-1 ja pari objektiivia. Kamera, joka on varmaan on top-5:ssa kinofilmikameroiden osalta vielä tänäänkin. Muistan kuinka Finlaysonin kamerakerhon tiloissa Forssan Koulukadun kellaripimiössä harjoittelin kehittelemään kuvia. Filmien kehittäminen ja kuvien teko oli monivaiheinen työ, jonka onnistui usein pilaamaan pienelläkin huolimattomuudella. Onnistuneen kuvan takana oli aina paljon työtä, useaaman vaiheen onnistuminen. Eniten ehkä harmitti möhliminen alkuvaiheessa - filmin kehitys meni pieleen = kaikki oli pielessä. Se opetti nöyräksi - opetti kunnioittamaan valokuvaa.



Tänä päivänä voi tunnin lenkillä ottaa pari-kolmesataa kuvaa. Deletoi niistä ensin 90% ja työstää loppuun viisi - mukamas parasta. On homma muuttunut muutamassa vuosikymmenessä.
Helpommaksiko?   Itse asiassa ei!
Edelleen se virheen aiheuttaja on siellä kameran takana. On helpompi näpytellä kuvia, vaikeampi kuitenkin valita ja löytää se oikea - muka se hyvä kuva.

Itse koen kuvaamisen lähinnä taitona "hallita valoa" ja taitona "löytää oikea hetki". Loppu on tekniikkaa, kuvankäsittelyä, snoppailua jne.
Kun hallitset valon ja oikean hetken voit hyvällä tuurilla saada onnistuneen kuvan.

Digikameralla kuvaamisen yksi haittapuoli on kameroiden monimutkainen ja monitahoinen tekniikka. Olen vajaassa vuodessa oppinut vasta osan kamerani toiminnoista ja kuvaustilanteen ollessa päällä unohdan niistäkin puolet. Nappuloita on kuin suihkuhävittäjän ohjaamossa ja laskutelineet on aina alhaalla väärään aikaan... tai sitten ei.
"Automatiikkahan siinä hoitaa kaiken" sanoi eräskin kuvaaja.
Omassa kuvaamisessani en halua antaa automatiikan hoitaa asioita - ainakaan kokonaan. Haluan ohittaa osittain tuon osan tekniikkaa, koska näinhän saan sen oman sormenjälkeni kuviini.
Tämä on syy miksi kuvani eivät ole "aivan just", vaan pikemminkin "melkein just"!

Valokuvaaminen ei ole vain kuvaaamista, vaan luonnossa liikkumista, suolla rämpimistä, katolle kiipeämistä, toreilla käppäilyä. Se on vaeltelua, soutelua, pyöräilyä.

Ihmettelemisiin...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaaleja ja valintoja

Näin saatiin EU-vaalit pidettyä ja parlamentaarikot valittua. Valtakunnan kolme eniten ääniä kerännyttä meni itseltäkin veikkauksessa täysin oikein. Se oli siis liian helppo ja selvä juttu. Stubb - Halla-aho - Rehn... hyvä niin! Mäntyharjulaisena oli helppo antaa tunnustus nuoren Häkkäsen Antin hienolle kampanjalle ja nuorukaisen upealle äänisaaliille. Jotain outoa tähän Antin menestykseen kuitenkin liittyy. Sellaista mitä minä en ymmärrä? Onko se kateutta, katkeruutta vai jotain muuta. Itse äänestin Anttia, vaikka en tunnustaudu millään muotoa puolueuskolliseksi. Sehän olisi täysin vastoin minun demokratia-näkemystäni. Pitää voida valita paras ehdolla olevista henkilöistä edustamaan oman alueen ja paikkakunnan menestystä. En tiedä oliko mäntyharjulaisilla oikeastaan muuta mahdollisuutta. Ymmärrän kuitenkin jokaisen vapauden valita äänensä kohde. Sitä en ymmärrä miksi pitää olla katkera ja nähdä Antin menestyksessä jotain negatiivista. Onneksi tämä on ymmärretty Mäntyharjussa puol

Itsekeskeisyys on päivän trendi

Pertunmaan kunnan kuntaliitosneuvottelut ovat lähtökuopissa ja nyt naapurikunnissa on käynnissä keskustelu kuntaliitosneuvotteluihin lähtemisestä. Hartola, Joutsa ja Heinola ovat jo tehneet päätöksensä. Hirvensalmi ja Mäntyharju päättävät liitosneuvotteluihin lähdöstään ensi viikolla. Keskustelu ja lähtötiedot neuvotteluihin lähtemisestä vaihtelevat melkoisesti. Heinola päätti selkeästi olla lähtemättä mukaan ja näyttää siltä, että Hirvensalmen päätös on saman suuntainen. Joutsa ja Hartola päättivät lähteä liitosneuvotteluihin, vaikka Hartolassakin kunnanjohtajan esitys oli liitosneuvotteluihin lähtemistä vastaan. Mäntyharjun päätös voi olla olla kumpi tahansa. Löytyy puoltajia ja vastustajia. Pertunmaalla näkemyksiä on useita, joka on hyvä asia. On tärkeää katsoa asiaa tässä vaiheessa useasta eri näkökulmasta. Sata vuotta sitten Pertunmaa muodostettiin Mäntyharjun, Hartolan ja Joutsan kunnista lohkaistuista alueista. Tällä ei tänä päivänä kuitenkaan ole merkitystä, sillä maailma on mu

Saako fillarilla ajaa maantiellä?

  Seurasin ja osallistuin keskusteluun polkupyöräilystä sosiaalisessa mediassa, jossa eräs keskustelija oli sitä mieltä, että maantieajoa harjoitteleva kilpapyöräilijä ei saisi ajaa polkupyörällään maantiellä. Suuri joukko keskustelijoita hämmästeli moista näkemystä – minä heidän mukanaan. En tiedä miten paljon autokouluissa tänä päivänä käydään lävitse sitä mikä maantiellä on sallittua ja mikä ei ole sallittua. Tiellä voi tulla vastaan mopoja, polkupyöriä ja toisinaan vaikkapa hevonen kärryt perässä tai ratsastaja selässä. Pääosalle tämä on varmaan itsestään selvää, mutta mielestäni on todella iso aukko liikennetiedoissa mikäli joku oikeasti on sitä mieltä, että polkupyörällä ei saa ajaa maantiellä. Kaiken kukkuraksi ainakin itse ymmärsin, että henkilöllä oli myös käsitys siitä, että polkupyöräilijän pitää väistää autoa ajaessaan maantiellä liikennesääntöjen mukaisesti tien oikeaa laitaa. Mielestäni tässä on mennyt kyllä koulutus täysin hukkaan ja levitessään tällainen liikennekulttuu