Tämä on Mikkelin kansalaisopiston kirjoituskurssila tekemäni yhteiskunnaliseen ajankohtaiseen asiaan liittyvä eläinsatu. Aikaa annettiin kymmenen minuuttia, joten se on aika nopea tekstin ulos sylkäisy.
Metsän laidassa hilleri piipetteli poikasilleen: "Tulkaa nopeasti tien yli - autojen alle ei sovi jäädä - kipin kapin nyt, kaikki pian tänne." Poikaset viilettivät jonossa yli tien.
Samaan aikaan Paukkusen Eeva potkuttelee rollaatorillaan kohti keskustaa. Ja voi ei - yksi poikasista on vielä tiellä. Kuuluu IIK!!! Hännän päältä se Eeva survaisi rollaattorillaan ja pikku-hillerin häntään koskee.
Kaikki poikaset selviytyvät kuitenkin emon luo tien yli. Emo tutkii huolestuneena pienimmän häntää. "Kyllä nyt on lähdettävä pika pikaa tohtori Kärpän juttusille." Emo nakkaa nuorimman selkäänsä ja muu poikue seuraa vikisten perässä.
On se hyvä kun tuo vastaanotto ja ensiapu on tuossa aivan kotikonnuilla - tuo Kärpän kunnallinen terveysasema. Tohtori Kärppä tutkii pienokaisen ja laittaa kaarnanpalasta lastan murtunutta häntää tukemaan.
"Ensi vuoden puolella tänne tuleekin sitten se Kettendon uusi terveysasema uusine kettuhoitajineen. Minä muuta Madeiralle hoitelemaan omia hermojani". toteaa tohtori Kärppä.
"Voi KETUN KOLAUS, tuoosahan ei ole mitään mieltä eikä järkeä. Tänne tulee jokin kettulauma hoitamaan meitä. Nehän oveluudessaan vain pakastavat meidät omaksi ravinnokseen.
Kyllä nyt on lähdettävä kutsumaan metsän neuvosto koolle", toteaa hilleri.
"Jos se Kettendo tulee tänne niin ainoastaan kettujen ravinnonsaanti on paranee ja muuten koko metsä täällä autioituu. Kymmenen vuoden kuluttua täällä ei ole edes niitä kettuja. Voi taivas mihin tämä maailma on menossa. Kyllä meidän lapsukaiset pitää miettiä muuttoa takaisin isiemme maille sinne Äänisjärven rannoille", toteaa hilleri murheellinen ilme kasvoillaan.
Sitt' loppui aika.... höpisemisiin...
Metsän laidassa hilleri piipetteli poikasilleen: "Tulkaa nopeasti tien yli - autojen alle ei sovi jäädä - kipin kapin nyt, kaikki pian tänne." Poikaset viilettivät jonossa yli tien.
Samaan aikaan Paukkusen Eeva potkuttelee rollaatorillaan kohti keskustaa. Ja voi ei - yksi poikasista on vielä tiellä. Kuuluu IIK!!! Hännän päältä se Eeva survaisi rollaattorillaan ja pikku-hillerin häntään koskee.
Kaikki poikaset selviytyvät kuitenkin emon luo tien yli. Emo tutkii huolestuneena pienimmän häntää. "Kyllä nyt on lähdettävä pika pikaa tohtori Kärpän juttusille." Emo nakkaa nuorimman selkäänsä ja muu poikue seuraa vikisten perässä.
On se hyvä kun tuo vastaanotto ja ensiapu on tuossa aivan kotikonnuilla - tuo Kärpän kunnallinen terveysasema. Tohtori Kärppä tutkii pienokaisen ja laittaa kaarnanpalasta lastan murtunutta häntää tukemaan.
"Ensi vuoden puolella tänne tuleekin sitten se Kettendon uusi terveysasema uusine kettuhoitajineen. Minä muuta Madeiralle hoitelemaan omia hermojani". toteaa tohtori Kärppä.
"Voi KETUN KOLAUS, tuoosahan ei ole mitään mieltä eikä järkeä. Tänne tulee jokin kettulauma hoitamaan meitä. Nehän oveluudessaan vain pakastavat meidät omaksi ravinnokseen.
Kyllä nyt on lähdettävä kutsumaan metsän neuvosto koolle", toteaa hilleri.
"Jos se Kettendo tulee tänne niin ainoastaan kettujen ravinnonsaanti on paranee ja muuten koko metsä täällä autioituu. Kymmenen vuoden kuluttua täällä ei ole edes niitä kettuja. Voi taivas mihin tämä maailma on menossa. Kyllä meidän lapsukaiset pitää miettiä muuttoa takaisin isiemme maille sinne Äänisjärven rannoille", toteaa hilleri murheellinen ilme kasvoillaan.
Sitt' loppui aika.... höpisemisiin...
Kommentit
Lähetä kommentti