Tammikuu meni ja omalla kohdalla se oli Faceton sellainen. Eniten siinä rauhoitti se, että ei tullut kommentoitua pressan vaaleja tai aktiivimallia lainkaan. Nyt on hyvä aika kiteyttää oma näkemys ensin pressan vaaleista.
Predentinvaaleissa oli pari asiaa, jotka ihmetyttivät. Ei ihmetyttänyt se, että Väyrynen löi äänimäärässä Vanhasen tai Niinistö sai historiallisen äänivyöryn.
Suurin yllätys oli minulle se, että enemmän sketsihahmoa kuin pressaehdokasta muistuttava Huhtasaari sai lähes seitsemän prosenttia äänistä. Löi äänimäärässä kokeneet poliitikot ja entiset ministerit. Hän ei kuitenkaan yltänyt amerikkalaisen idolinsa Trumpin tapaan presidentiksi. Suomalaisilta ei ole siis täysin pallo hukassa. Ainakaan vielä.
Yksi tosi älykäs vastaus eräässä vaalitentissä Huhtasaarelta tuli kun kysyttiin kokemusta presidentin tärkeimmästä tehtäväalueesta - ulkopolitiikasta. Kertoi nimittäin olleensa Yhdysvalloissa vaihtooppilaana. Siinä ne tärkeimmät tästä ehdokkaasta.
Toinen yllättävä seikka oli suurpuolueiden - Demarit ja Keskusta - ehdokkaiden lausunnot presidentinvaalin jälkeen. Hymyilivät kauniisti ja olivat tyytyväisiä kampanjaansa ja tulokseen. Samaa säestivät puolueiden puheenjohtajat.
Kun parinkymmenen prosentin kannatuksen kieppeillä olevan puolueen presidenttiehokas saa alle viiden prosentin kannatuksen ei oikeasti voi olla tyytyväinen.
Miksi siis näytellään tyytyväistä? Minä en ymmärrä. Kuvastaa politiikan tekijöiden kykyä tai halua tunnustaa sitä, että päin peetä meni. Demareista puolueen puheenjohtajan mukaan liki 70 prosenttia äänesti Niinistöä presidentiksi. Tämä oli ilmeisesti kaikille tiedossa ennakkoon. Miksi siis asetettiin oma ehdokas? Oikeasti ei mitään järkeä. Ei edes hiventä. Nyt joku puolustaa, että se kuuluu demokratiaan. Kuulukoon, mutta järkeäkin saa käyttää.
Keskustan ehdokkaalle kävi demareitakin nolommin. Pääosa äänesti Niinistöä ja osa oman ehdokkaan Vanhasen sijaan puolueen kunniapuheenjohtajaa. Pääosa puolueväestä siis juhli sitä, että heidän äänestämänsä ehdokas valittiin presidentiksi. Pieni lohtu tietenkin sekin.
Mäntyharjussakin paikallislehden mielipidekirjoituksella yritetiin vielä muutama päivä ennen vaaleja saada äänestäjiä Vanhasen taakse. Turhaan! Niinistö ja Väyrynen olivat myös Mäntyharjussa Vanhasen edellä.
Tähän vaalihommaan paloi rahaa yli 20 miljoonaa euroa. Demokratia siis maksaa, vaikka asia olisikin ennakkon selvä. Tiedossa oli myös se, että oikeasti presidentivaalia kävi vain kaksi henkilöä - Niinistö ja Väyrynen.
Muut olivat mukana aivan muiden vaalien kannatusta hakemassa. Myöntävät tai eivät, mutta näin se oli. Voi tietysti joukossa olla joku, joka ei sitä itse ymmärrä.
Amerikkalaiset sen sijaan saattavat Trumpin jälkeen saada työnsä jatkajaksi talkshow-juontajan. Nainen ja kaiken lisäksi musta olisi hieno asia amerikkalisille.
Onko siis Oprah Winfrey Yhdysvaltojen seuraava presidentti?
Suomessa se voisi olla samaa kaavaa noudatta
en Matti Fagerholm? Siis kuka?
Suuri yleisö tuntee hänet ehkä paremmin Michael Monroena. Se on siis ROCK!
Höpistäänhän taas....
Predentinvaaleissa oli pari asiaa, jotka ihmetyttivät. Ei ihmetyttänyt se, että Väyrynen löi äänimäärässä Vanhasen tai Niinistö sai historiallisen äänivyöryn.
Suurin yllätys oli minulle se, että enemmän sketsihahmoa kuin pressaehdokasta muistuttava Huhtasaari sai lähes seitsemän prosenttia äänistä. Löi äänimäärässä kokeneet poliitikot ja entiset ministerit. Hän ei kuitenkaan yltänyt amerikkalaisen idolinsa Trumpin tapaan presidentiksi. Suomalaisilta ei ole siis täysin pallo hukassa. Ainakaan vielä.Yksi tosi älykäs vastaus eräässä vaalitentissä Huhtasaarelta tuli kun kysyttiin kokemusta presidentin tärkeimmästä tehtäväalueesta - ulkopolitiikasta. Kertoi nimittäin olleensa Yhdysvalloissa vaihtooppilaana. Siinä ne tärkeimmät tästä ehdokkaasta.
Toinen yllättävä seikka oli suurpuolueiden - Demarit ja Keskusta - ehdokkaiden lausunnot presidentinvaalin jälkeen. Hymyilivät kauniisti ja olivat tyytyväisiä kampanjaansa ja tulokseen. Samaa säestivät puolueiden puheenjohtajat.
Kun parinkymmenen prosentin kannatuksen kieppeillä olevan puolueen presidenttiehokas saa alle viiden prosentin kannatuksen ei oikeasti voi olla tyytyväinen.
Miksi siis näytellään tyytyväistä? Minä en ymmärrä. Kuvastaa politiikan tekijöiden kykyä tai halua tunnustaa sitä, että päin peetä meni. Demareista puolueen puheenjohtajan mukaan liki 70 prosenttia äänesti Niinistöä presidentiksi. Tämä oli ilmeisesti kaikille tiedossa ennakkoon. Miksi siis asetettiin oma ehdokas? Oikeasti ei mitään järkeä. Ei edes hiventä. Nyt joku puolustaa, että se kuuluu demokratiaan. Kuulukoon, mutta järkeäkin saa käyttää.
Keskustan ehdokkaalle kävi demareitakin nolommin. Pääosa äänesti Niinistöä ja osa oman ehdokkaan Vanhasen sijaan puolueen kunniapuheenjohtajaa. Pääosa puolueväestä siis juhli sitä, että heidän äänestämänsä ehdokas valittiin presidentiksi. Pieni lohtu tietenkin sekin.
Mäntyharjussakin paikallislehden mielipidekirjoituksella yritetiin vielä muutama päivä ennen vaaleja saada äänestäjiä Vanhasen taakse. Turhaan! Niinistö ja Väyrynen olivat myös Mäntyharjussa Vanhasen edellä.
Tähän vaalihommaan paloi rahaa yli 20 miljoonaa euroa. Demokratia siis maksaa, vaikka asia olisikin ennakkon selvä. Tiedossa oli myös se, että oikeasti presidentivaalia kävi vain kaksi henkilöä - Niinistö ja Väyrynen.
Muut olivat mukana aivan muiden vaalien kannatusta hakemassa. Myöntävät tai eivät, mutta näin se oli. Voi tietysti joukossa olla joku, joka ei sitä itse ymmärrä.
Amerikkalaiset sen sijaan saattavat Trumpin jälkeen saada työnsä jatkajaksi talkshow-juontajan. Nainen ja kaiken lisäksi musta olisi hieno asia amerikkalisille.
Onko siis Oprah Winfrey Yhdysvaltojen seuraava presidentti?
Suomessa se voisi olla samaa kaavaa noudatta
en Matti Fagerholm? Siis kuka?
Suuri yleisö tuntee hänet ehkä paremmin Michael Monroena. Se on siis ROCK!
Höpistäänhän taas....
Kommentit
Lähetä kommentti