Kesä meni ja höpinätkin olivat lomalla. Nyt oli aika avata yksi ajatusklimppi ja höpistä se ulos.
Eurooppa ja erityisesti Suomi tuntuvat olevan ihmeissään pakolaistulvasta vai pitäisikö sanoa turvapaikanhakijoista, maahanmuuttajista tai kenties siirtolaisista. Termit elävät ajan saatosssa. On hyvä kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat liikkuneet maapallolla siitä asti kun laskeutuivat puista kävelemään maan kamaralla.Omille sijoillemme mekin olemme saapuneet jostain Uralin seuduilta aikoinaan. Eläimet liikkuvat edelleen alueilta toisille ravinnon ja muiden elinolosuhteita uhkaavien ja rajoittavien tekijöiden mukaan.
Nyt joku tuumii, että on turha hakea vertauksia historiasta ja viimeiseksi eläimistä.. Itse näen asian niin, että meidän tulisi muistaa oma historiamme. Suomesta on lähdetty paremman elämän perään aikojen saatossa usein, niin miksi emme voisi olla myös vastaanottavana puolena.
Ihminen vain on sellainen ja varsinkin tämän päivän yltäkylläisyydesssä elävä, että se ei halua muistaaa omaa historiaansa.
Tässä pientä kertausta: Suomesta muutti Amerikkaan vuosina 1821 - 1929 yhteensä 350 000 henkeä. Samana ajanjaksona muuten Euroopasta sinne itsensä rahtasi yli 40 miljoonaaa henkeä!
Suomesta muutti Ruotsiin paremman elämän perään sotien jälkeen 530 000 henkeä ja Austraaliaan 20 000 henkeä. Venäjällekin aatteen palossa muutti vuosina 1917 - 1939 lähes 30 000 henkeä.
Kaiken tämän päälle Ruotsi vastaanotti sotalapsia Suomesta toisen maailmansodan aikana 70 000. Ruotsi antoi lapsille turvan ja kodin kun kotimaassa - Suomessa - ajat olivat vaikeat. Lisäksi maamme pystyi asuttamaaan toisen maailmansodan jälkeen 420 000 evakkoa nykyisten rajojemme sisälle, joten osaamme myös auttaa.
Kaiken tämän me hyvin helposti unohdamme ja katsomme kieroon kun puhe kääntyy maahanmuuttajien vastaanottamiseen. Miksi asia on näin?
Selitys on hyvin yksinkertainen. Pääosa väestöstä ajattelee vain itseään, saavutettuja etujaan ja omaa hyvinvointiaan. Suoraaan sanottuna toisten kustannuksella.
Pääministeri Sipilä teki hyvän vedon tarjoamalla kotiaan turvapaikanhakijoille asunnoksi. Kaikki eivät voi tarjota asuntoaan, mutta olen aivan vakuuttunut siitä jokainen voi tarjota jotakin. Jos ei muuta niin myönteisen asenteen. Useista myönteisistä asenteista rakentuu uudenlainen asenneilmapiiri, jossa lähimmäinen voi olla saman arvoinen kuin on itse. Tässä on haastetta, mutta haasteethan ovat hyväksi ja ne kasvattavat meitä - ihmisinä.
Kirjoitin turvapaikoista maahamme saapuville ja kuitenkin olen loppupelisssä sitä mieltä, että apua tarvittaisiin kipeimmin siellä mistä ihmiset joutuvat lähtemään. Se onkin suurempi haaste koko nisäkäslajillemme, Tälle kaikki tietävälle ja tuntevalle kädellisten lahkon ihmisapinoiden heimoon kuuluvalle lajille - Homo Sapiensille.
Höpisemisiin taas!
Nyt joku tuumii, että on turha hakea vertauksia historiasta ja viimeiseksi eläimistä.. Itse näen asian niin, että meidän tulisi muistaa oma historiamme. Suomesta on lähdetty paremman elämän perään aikojen saatossa usein, niin miksi emme voisi olla myös vastaanottavana puolena.
Ihminen vain on sellainen ja varsinkin tämän päivän yltäkylläisyydesssä elävä, että se ei halua muistaaa omaa historiaansa.
 |
| Onko Suomessa vapaita tiloja? |
Suomesta muutti Ruotsiin paremman elämän perään sotien jälkeen 530 000 henkeä ja Austraaliaan 20 000 henkeä. Venäjällekin aatteen palossa muutti vuosina 1917 - 1939 lähes 30 000 henkeä.
Kaiken tämän päälle Ruotsi vastaanotti sotalapsia Suomesta toisen maailmansodan aikana 70 000. Ruotsi antoi lapsille turvan ja kodin kun kotimaassa - Suomessa - ajat olivat vaikeat. Lisäksi maamme pystyi asuttamaaan toisen maailmansodan jälkeen 420 000 evakkoa nykyisten rajojemme sisälle, joten osaamme myös auttaa.
Kaiken tämän me hyvin helposti unohdamme ja katsomme kieroon kun puhe kääntyy maahanmuuttajien vastaanottamiseen. Miksi asia on näin?
Selitys on hyvin yksinkertainen. Pääosa väestöstä ajattelee vain itseään, saavutettuja etujaan ja omaa hyvinvointiaan. Suoraaan sanottuna toisten kustannuksella.
 |
| Kerrostaloissako ei vapaita asuntoja? |
Kirjoitin turvapaikoista maahamme saapuville ja kuitenkin olen loppupelisssä sitä mieltä, että apua tarvittaisiin kipeimmin siellä mistä ihmiset joutuvat lähtemään. Se onkin suurempi haaste koko nisäkäslajillemme, Tälle kaikki tietävälle ja tuntevalle kädellisten lahkon ihmisapinoiden heimoon kuuluvalle lajille - Homo Sapiensille.
Höpisemisiin taas!
Kommentit
Lähetä kommentti