Eduskuntavaalit lähestyvät ja ennakkoäänestys on jo sujuvasti käynnissä. Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa aina kun minulla on ollut siihen oikeus. Näin siis eduskuntavalien ohella myös kunnallisvaaleissa, europarlamenttivaaleissa ja presidentinvaaleissa. Nyt tilanne eduskuntavaaleissa on oman ääneni antamisen kohdalla selvästi vaikeampaa kuin milloinkaan ennen.
Mikä tekee äänestämisestä tällä kertaa erityisen vaikean? Vai pohdinko asiaan vaikuttavia tekijöitä liikaa? Mitä hyötyä on asioiden perinpohjaisesta miettimisestä?
Laajempaan pohdintaan on omalla kohdallani varmaan monta syytä ja yksi on se, että on ollut aikaa pohtia. Aikaisemmin päätös on kuitenkin tehty vähäisemmän pohdinnan tuloksena. Uskon kuitenkin, että pohdintaan käytetyn ajan suhde lopputulokseen on todella huono. Jos ajalla on jokin arvo, niin homma on ollut totaalista ajan tuhlausta.
Olen tällä kerralla tutustunut eri puolueiden tavoitteisiin ehkä paremmin kuin aikaisemmin ja yrittänyt verrata sitä puolueiden toimintaan päätyneellä kaudella niin hallituksessa kuin oppositiossakin. Lisäksi olen kuunnellut jopa pariin kertaan kaikkien puolueiden puheenjohtajien tentit. Tästä ei puhtailla papereilla asettamillani kriteereillä selviä yksikään puolue.
Paljon luvataan ja kerrotaan mitä tulisi tehdä. Sen oleellisimman asian kaikki puolueet unohtavat. Sillä luvattaessa jotain pitäisi osata aina kertoa mistä otetaan rahat lupausten toteutukseen. Tätä yksikään puolue ei ole pystynyt selkeästi kertomaan.
Puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan myöskään päättyneellä eduskuntakaudella. Eniten ovat sössineet lehmänkaupoillaan ja hallituksen eron jälkeisillä edesottamuksillaan hallituspuolueet. Näiden ehdokkaat eivät voi saada ääntäni. Kokoomus, Keskusta ja Siniset ovat siis minulta out.
Mielestäni puheenjohtajatentissä selkeintä ja johdonmukaisinta linjaa viime vuosien toimintaan peilaten noudatti Perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Muu kaarti puolueessa kuitenkin kreationistisine ajatuksineen ja muine tempauksineen estää tosimielessä kyseisen ryhmän äänestämisen. Puolue lisäksi ratsastaa aivan liikaa mahanmuuttovastaisuudella tehden siitä oman "uskontonsa".
Vihreiden ongelma on vähän saman tyyppinen. Järkiperäinen keskustelu vaikkapa ilmastomuutoskehitykseen tarvittavista toimenpiteistä on ainakin tv-esiintymisissä aivan luokatonta. Muuten heidän huolensa ympäristöstä on kannatettavaa ja puolueesta voisi löytyä vaikkapa ääneni ansaitsevakin henkilö mikäli puheet eivät olisi aivan utopistisia.
Eniten häiritsee ehkä suunnaton intohimo vaikkapa kieltää polttomoottorit. Puttuu käsitys siitä, että kysymys ei ilmastomuutoksen ehkäisyssä ole polttomoottoreista - vaan kysymys on päästöistä.
Yksi nuorehko tekniikan tohtori voisi olla ääneni arvoinen. Jospa hän toisi myös järkeä Vihreiden tavoiteasetantaan.
Demareiden ja Vasemmistoliiton kohdalla kyky työllisyyspolitiikan hoitamiseen ei voi toteutua niin, että lähestyttäisiin 80%:n työllisyysastetta, joten heidän äänestämisensä ei ole työllisyyskehityksen kannalta minun äänelleni oikea osoite. Nämä puolueet ovat myös liiaksi sidoksissa viime vuosituhannelle jääneeseen ammattiyhdistysliikkeeseen. Lihaverotempauksilla ei hallitusta rakenneta ja tulleekin tekemään tiukkaa etteivät menetä varmaa gallup-johtoaan vielä tässä ennen vaaleja.
Liike Nyt olisi politiikan ulkopuolinen valinta, mutta Kaakkois-Suomen vaalipiirissä ei ole ainakaan minulle sellaista ehdokasta, joka vakuuttaisi. Toivon kuitenkin, että he saavat ainakin yhden edustajan eduskuntaan eikä useampikaan tekisi pahaa. Hyvä ehdokas vaalipiirissä olisi kenties saanut ääneni.
Paikalliset kansanedustajat ovat tärkeitä jokaiselle pienelle paikkakunnalle ja koko lähialueelle.
Viime vaaleissa äänestin nuorta mäntyharjulaista Antti Häkkästä, joka on hoitanut hommansa mielestäni hyvin niin eduskunnassa kuin ministerinäkin. Tällä kertaa ääni hänelle nostaisi kuitenkin hallituksessa lehmänkauppojen kanssa huseeranneen Kokoomuksen äänisaalista. Antti kuitenkin uusii paikkansa ja taistelee vaalipiirin äänikuninkaan titteistä, joten hänelle onnittelut jo etukäteen.
Keskustan pertunmaalainen Jari Leppä on vähän samassa asemassa kuin Antti ja ottanee jatkopestin runsaalla äänimäärällä, mutta ääni hänelle nostaa toisen lehmänkauppapuolueen äänimäärää aivan turhaan, joten ei tule minun kohdallani kysymykseen.
Mäntyharjulaiset voivat jännittää myös Tanja Hartonen-Pulkan puolesta, sillä Jari Lindströmin ja Kaj Turusen perussuomalaisäänet ovat käsitykseni mukaan suurelta osin uudelleenjaossa. En nimittäin usko, että Lindström ja Turunen uusissa puolueissaan (Siniset ja Kokoomus) saavat entisenkaltaista äänipottia. Veikkaan kummankin eduskuntapestin päättyvän tähän kevääseen. Tanjan kannattaisikin ne loppumetrien vaali-iskunsa tehdä nimenomaan alueille, missä nämä hemmot ääniä viime valeissa haalivat.
Olisi toivottavaa ja alueen kannalta hyvä, että Häkkäsen ja Lepän rinnalle nousisi eduskuntaan myös Pulkka-Hartonen. Toivotan heille kaikille hyvää vaalimenestystä. Oma ääneni kuitenkaan ei mene tällä kerta näille puolueille.
Lisäksi kun alkuperäiseksi kriteeriksi ääneni saavalle ehdokkaalle asetin, että hän ei istu kahdella pallilla eli kansanedustajana ja kunnallisisissa luottamuselimissä, niin porukkaa karsiutuu paljon pois. Äänestäminen ei vieläkään ole helppoa ja on hyvin mahdollista, että on pakko muuttaa kriteereitä tai jättää ensimmäistä kertaa kokonaan äänestämättä.
Vielä kun yritän päästä eroon äänestyspäätöstä pohtiessa siitä itsekkäästä ajatuksesta, että ehdokkaan pitäisi ajaa jotenkin juuri minun etujani niin vaikeusaste kohoaa entisestään. Kuka olisikaan hän, joka edistäisi maapallomme monimuotoisuuden ja eri lajien kehitystä välittämätä juuri minun tai jonkin ryhmän joskus perusteettomienkin etujen yltiöpäisestä puolustamisesta?
En ole mitenkään hyvä veikkaaman tai ennustamaan, joten kaikki lausumani voi olla täysin pielessä. Tämä on sitä "holjaa höpinää", joten vastuu on kuten näillä savolaisilla ehdokkaillakin - kuulijan puolella.
Mikä tekee äänestämisestä tällä kertaa erityisen vaikean? Vai pohdinko asiaan vaikuttavia tekijöitä liikaa? Mitä hyötyä on asioiden perinpohjaisesta miettimisestä?
Laajempaan pohdintaan on omalla kohdallani varmaan monta syytä ja yksi on se, että on ollut aikaa pohtia. Aikaisemmin päätös on kuitenkin tehty vähäisemmän pohdinnan tuloksena. Uskon kuitenkin, että pohdintaan käytetyn ajan suhde lopputulokseen on todella huono. Jos ajalla on jokin arvo, niin homma on ollut totaalista ajan tuhlausta.
Olen tällä kerralla tutustunut eri puolueiden tavoitteisiin ehkä paremmin kuin aikaisemmin ja yrittänyt verrata sitä puolueiden toimintaan päätyneellä kaudella niin hallituksessa kuin oppositiossakin. Lisäksi olen kuunnellut jopa pariin kertaan kaikkien puolueiden puheenjohtajien tentit. Tästä ei puhtailla papereilla asettamillani kriteereillä selviä yksikään puolue.
Paljon luvataan ja kerrotaan mitä tulisi tehdä. Sen oleellisimman asian kaikki puolueet unohtavat. Sillä luvattaessa jotain pitäisi osata aina kertoa mistä otetaan rahat lupausten toteutukseen. Tätä yksikään puolue ei ole pystynyt selkeästi kertomaan.
Puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan myöskään päättyneellä eduskuntakaudella. Eniten ovat sössineet lehmänkaupoillaan ja hallituksen eron jälkeisillä edesottamuksillaan hallituspuolueet. Näiden ehdokkaat eivät voi saada ääntäni. Kokoomus, Keskusta ja Siniset ovat siis minulta out.
Mielestäni puheenjohtajatentissä selkeintä ja johdonmukaisinta linjaa viime vuosien toimintaan peilaten noudatti Perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Muu kaarti puolueessa kuitenkin kreationistisine ajatuksineen ja muine tempauksineen estää tosimielessä kyseisen ryhmän äänestämisen. Puolue lisäksi ratsastaa aivan liikaa mahanmuuttovastaisuudella tehden siitä oman "uskontonsa".
Vihreiden ongelma on vähän saman tyyppinen. Järkiperäinen keskustelu vaikkapa ilmastomuutoskehitykseen tarvittavista toimenpiteistä on ainakin tv-esiintymisissä aivan luokatonta. Muuten heidän huolensa ympäristöstä on kannatettavaa ja puolueesta voisi löytyä vaikkapa ääneni ansaitsevakin henkilö mikäli puheet eivät olisi aivan utopistisia.
Eniten häiritsee ehkä suunnaton intohimo vaikkapa kieltää polttomoottorit. Puttuu käsitys siitä, että kysymys ei ilmastomuutoksen ehkäisyssä ole polttomoottoreista - vaan kysymys on päästöistä.
Yksi nuorehko tekniikan tohtori voisi olla ääneni arvoinen. Jospa hän toisi myös järkeä Vihreiden tavoiteasetantaan.
 |
| Vaalit vetävät väkeä vaalien alla toreille ja turuille. Kuva vuoden 2015 vaalien alta. |
Demareiden ja Vasemmistoliiton kohdalla kyky työllisyyspolitiikan hoitamiseen ei voi toteutua niin, että lähestyttäisiin 80%:n työllisyysastetta, joten heidän äänestämisensä ei ole työllisyyskehityksen kannalta minun äänelleni oikea osoite. Nämä puolueet ovat myös liiaksi sidoksissa viime vuosituhannelle jääneeseen ammattiyhdistysliikkeeseen. Lihaverotempauksilla ei hallitusta rakenneta ja tulleekin tekemään tiukkaa etteivät menetä varmaa gallup-johtoaan vielä tässä ennen vaaleja.
Liike Nyt olisi politiikan ulkopuolinen valinta, mutta Kaakkois-Suomen vaalipiirissä ei ole ainakaan minulle sellaista ehdokasta, joka vakuuttaisi. Toivon kuitenkin, että he saavat ainakin yhden edustajan eduskuntaan eikä useampikaan tekisi pahaa. Hyvä ehdokas vaalipiirissä olisi kenties saanut ääneni.
Paikalliset kansanedustajat ovat tärkeitä jokaiselle pienelle paikkakunnalle ja koko lähialueelle.
 |
| Anti Häkkänen riksa-ajelulla Mäntyharjun torilla kesällä 2016 |
Viime vaaleissa äänestin nuorta mäntyharjulaista Antti Häkkästä, joka on hoitanut hommansa mielestäni hyvin niin eduskunnassa kuin ministerinäkin. Tällä kertaa ääni hänelle nostaisi kuitenkin hallituksessa lehmänkauppojen kanssa huseeranneen Kokoomuksen äänisaalista. Antti kuitenkin uusii paikkansa ja taistelee vaalipiirin äänikuninkaan titteistä, joten hänelle onnittelut jo etukäteen.
Keskustan pertunmaalainen Jari Leppä on vähän samassa asemassa kuin Antti ja ottanee jatkopestin runsaalla äänimäärällä, mutta ääni hänelle nostaa toisen lehmänkauppapuolueen äänimäärää aivan turhaan, joten ei tule minun kohdallani kysymykseen.
 |
| Jari Leppä (oik.) pääsiäistapahtumassa Mäntyharjun kirkonkylällä 2018. |
Mäntyharjulaiset voivat jännittää myös Tanja Hartonen-Pulkan puolesta, sillä Jari Lindströmin ja Kaj Turusen perussuomalaisäänet ovat käsitykseni mukaan suurelta osin uudelleenjaossa. En nimittäin usko, että Lindström ja Turunen uusissa puolueissaan (Siniset ja Kokoomus) saavat entisenkaltaista äänipottia. Veikkaan kummankin eduskuntapestin päättyvän tähän kevääseen. Tanjan kannattaisikin ne loppumetrien vaali-iskunsa tehdä nimenomaan alueille, missä nämä hemmot ääniä viime valeissa haalivat.
 |
| Tanja Hartonen-Pulkka (keskellä) tekemäsä vaalikampanjaa eduskuntavaalien alla 2015. |
Olisi toivottavaa ja alueen kannalta hyvä, että Häkkäsen ja Lepän rinnalle nousisi eduskuntaan myös Pulkka-Hartonen. Toivotan heille kaikille hyvää vaalimenestystä. Oma ääneni kuitenkaan ei mene tällä kerta näille puolueille.
Lisäksi kun alkuperäiseksi kriteeriksi ääneni saavalle ehdokkaalle asetin, että hän ei istu kahdella pallilla eli kansanedustajana ja kunnallisisissa luottamuselimissä, niin porukkaa karsiutuu paljon pois. Äänestäminen ei vieläkään ole helppoa ja on hyvin mahdollista, että on pakko muuttaa kriteereitä tai jättää ensimmäistä kertaa kokonaan äänestämättä.
Vielä kun yritän päästä eroon äänestyspäätöstä pohtiessa siitä itsekkäästä ajatuksesta, että ehdokkaan pitäisi ajaa jotenkin juuri minun etujani niin vaikeusaste kohoaa entisestään. Kuka olisikaan hän, joka edistäisi maapallomme monimuotoisuuden ja eri lajien kehitystä välittämätä juuri minun tai jonkin ryhmän joskus perusteettomienkin etujen yltiöpäisestä puolustamisesta?
En ole mitenkään hyvä veikkaaman tai ennustamaan, joten kaikki lausumani voi olla täysin pielessä. Tämä on sitä "holjaa höpinää", joten vastuu on kuten näillä savolaisilla ehdokkaillakin - kuulijan puolella.
Kommentit
Lähetä kommentti