Otsikon sain eräästä Facebook-kommentista, joka sai taas höpisijän miettimään. Sitäkin nimittäin tapahtuu! Mitä on vöyhöttäminen ja mitä on turhan paasaaminen. Tarvitseeko yhteiskunta rakennuspalikoikseen jompaa kumpaa vai tarvitseeko se molempia? Yksi vaihtoehto tietenkin on, että kumpaakaan ei tarvita.
Itse käytän sosiaalisen median kanavista lähinn'ä Facebookia ja Twitteriä, vaikka globaalisti molemmat taitavat olla kovassa alamäessä ja käyttäjät katoamassa. Tiedä häntä. Näitä eri yhteydenpidon ja vuorovaikutuksen alustoja syntyy kuin sieniä sateella. Edellä mainittujen lisäksi Google, YouTube, Linkeln, Pinterest, Instargam, Snabchat ja ison meren takana jo ykköseksi noussut Reddit yrittävät luoda meille parisataa vuotta sitten savupirteissä ja päreen valossa eläneille bonobojen lähisukulaisille uusia tapoja kommunikoida. Onkohan tämä nyt lainkaan hyvä asia?
Yli kymmenen vuotta sitten jo Daily mail kirjoitti, että kommunikoimisella ihmisten kanssa verkossa sen sijaan, että tapaisi heitä kasvotusten saattaa olla laaja-alaisia terveysvaikutuksia.
Itse yritän ehkäistä tätä ainakin näin kesäaikaan käymällä Mäntyharjun torikahvilassa vaihatamassa ajatuksen jonkun kanssa kasvokkain. Välillä tulee vaihdettua kaksikin.
Kasvanut eristyneisyys nimittäin voi johtaa - Daily Mailia taas lainatakseni - geenien toimintaan, vaikuttaa immuunijärjestelmään, hormonitasoihin, valtimoiden toimintaan ja heikentää aivojen toimintaa. Dementian riskikin kuulemma kasvaa. On siinä syitä jutella välillä muutenkin kuin verkon välityksellä.
Kuitenkin palatakseni tuohon otsikkoon, niin on helppo havaita myös se ylitsepursuava vöyhöttämisen tarve verkkosivustoilla. Itse en siihen tietenkään syyllisty - pois se kaikki minusta. Nyt joku jo alkoi kirjoittamaan Faceen, että sinähän se pahin vöyhöttäjä olet. Lue nyt kuitenkin tämä juttu loppuun ja kirjoita vasta sitten, mikäli maltoit edellisen lauseen jälkeen lukea vielä tämän.
Itse asiassa minähän se vasta vöyhötän, pengon ja kääntelen asioita joskus aivan ylösalaisin. Arvaatteko miksi? Juuri siksi käännän asiat ympäri, että näen mitä sieltä alapuolelta löytyy. Olen pyrkinyt avaamaan keskuteluja paikkakuntalaisten kesken niin torielämästä, "monitoimitalo" kenkätehtaan miljööstä, "elinkeinojen yhtiö" Mäsek Oy:stä ja sen tavoitteista, rautatieasemasta ja monesta muusta. Toisinaan laitan kuvan, kun joku asia on, jos ei nyt rempallaan, niin mielestäni menossa siihen suuntaan. Inavapysäköintipaikoista käydystä keskustelusta olen pyrkinyt pysymään erossa. Aina ei vaan kykene.
Palaute on ollut kolmijakoista. Toisilta löytyy hyvinkin kehittäviä ideoita ja aivan selvästi he miettivät asioita ennenkuin kirjoittavat. Hyvä te!
Yksi osa kuittailijoista on sitä porukkaa, joka ei mieti mitään vaan kirjoittaa jonkun omasta mielestään fiksun kuittauksen heti kun postaus tulee näkyviin. Tämä on se turhaan paasaajien osasto. Joskus saatan kuvitella, että tuollahan on varmaan viisi tohtorin tutkintoa ja työkokemustakin ympäri maapallon. Ei muuten oikeasti ole.
Kolmas ryhmä on se, joka ei tohdi sanoa mitään. Usein oma rooli yhteiskunnan rattaissa estää heiltä keskustelun ja he pitävät sitä ehkä turhan jauhamisena. Se on ehkä se säälittävin osa porukasta. Lukee, mutta ei häpeän pelossaan tohdi sanoa mitään. Se on kuitenkin se osa, jolla saattaisi joskus olla jotain sanottavaakin asioihin ja ilmiöihin.
Turhan jauhajiakin tarvitaan, koska se on heille yksi tapa tuntea tulleensa huomatuksi. Aina he eivät kuitenkaan tule tajunneeksi, että hissi ei välttämättä nouse enää ylös asti. Pysähtyy puoleenväliin. Hyvä, että edes sinne asti.
Itsellä se hissi ei aina edes lähde liikkeelle, kunnes huomaan hissin oven olevan auki! Kun saa oven kiinni, niin menee vielä välillä pari kerrosta ylikin.
Olkaamme kuitenkin kaikki tyytyväisiä omaan tapaamme tuode itseämme ja ajatuksiamme julki, koska se on meille mahdollista täällä Suomessa. Kaikkialla ei nimittäin asiat ole aivan tällä tolalla.
Lisäksi välttäkäämme ostrakismia, jota sanotaan esiintyvän myös sosiaalisessa mediassa. Sen voidaan sanoa olevan kiusaamista. Tykätään myös niistä vöyhöttäjistä ja turhan paasaajista. Vaikka se ei olisi meille tärkeää, niin heille se voi olla juuri niitä päivän huippuhetkiä.
Vöyhötetään taas, jotta kestetään toisiamme. Ylihuomenna Viipurin ihmeitä katsastamaan ja seuraavat höpinät taitavat tulla jostain Baltian maaseudulta fillarin selästä - joskus puolenkuun jälkeen.
Itse käytän sosiaalisen median kanavista lähinn'ä Facebookia ja Twitteriä, vaikka globaalisti molemmat taitavat olla kovassa alamäessä ja käyttäjät katoamassa. Tiedä häntä. Näitä eri yhteydenpidon ja vuorovaikutuksen alustoja syntyy kuin sieniä sateella. Edellä mainittujen lisäksi Google, YouTube, Linkeln, Pinterest, Instargam, Snabchat ja ison meren takana jo ykköseksi noussut Reddit yrittävät luoda meille parisataa vuotta sitten savupirteissä ja päreen valossa eläneille bonobojen lähisukulaisille uusia tapoja kommunikoida. Onkohan tämä nyt lainkaan hyvä asia?
Yli kymmenen vuotta sitten jo Daily mail kirjoitti, että kommunikoimisella ihmisten kanssa verkossa sen sijaan, että tapaisi heitä kasvotusten saattaa olla laaja-alaisia terveysvaikutuksia.
Itse yritän ehkäistä tätä ainakin näin kesäaikaan käymällä Mäntyharjun torikahvilassa vaihatamassa ajatuksen jonkun kanssa kasvokkain. Välillä tulee vaihdettua kaksikin.
Kasvanut eristyneisyys nimittäin voi johtaa - Daily Mailia taas lainatakseni - geenien toimintaan, vaikuttaa immuunijärjestelmään, hormonitasoihin, valtimoiden toimintaan ja heikentää aivojen toimintaa. Dementian riskikin kuulemma kasvaa. On siinä syitä jutella välillä muutenkin kuin verkon välityksellä.
Kuitenkin palatakseni tuohon otsikkoon, niin on helppo havaita myös se ylitsepursuava vöyhöttämisen tarve verkkosivustoilla. Itse en siihen tietenkään syyllisty - pois se kaikki minusta. Nyt joku jo alkoi kirjoittamaan Faceen, että sinähän se pahin vöyhöttäjä olet. Lue nyt kuitenkin tämä juttu loppuun ja kirjoita vasta sitten, mikäli maltoit edellisen lauseen jälkeen lukea vielä tämän.
Itse asiassa minähän se vasta vöyhötän, pengon ja kääntelen asioita joskus aivan ylösalaisin. Arvaatteko miksi? Juuri siksi käännän asiat ympäri, että näen mitä sieltä alapuolelta löytyy. Olen pyrkinyt avaamaan keskuteluja paikkakuntalaisten kesken niin torielämästä, "monitoimitalo" kenkätehtaan miljööstä, "elinkeinojen yhtiö" Mäsek Oy:stä ja sen tavoitteista, rautatieasemasta ja monesta muusta. Toisinaan laitan kuvan, kun joku asia on, jos ei nyt rempallaan, niin mielestäni menossa siihen suuntaan. Inavapysäköintipaikoista käydystä keskustelusta olen pyrkinyt pysymään erossa. Aina ei vaan kykene.
Palaute on ollut kolmijakoista. Toisilta löytyy hyvinkin kehittäviä ideoita ja aivan selvästi he miettivät asioita ennenkuin kirjoittavat. Hyvä te!
Yksi osa kuittailijoista on sitä porukkaa, joka ei mieti mitään vaan kirjoittaa jonkun omasta mielestään fiksun kuittauksen heti kun postaus tulee näkyviin. Tämä on se turhaan paasaajien osasto. Joskus saatan kuvitella, että tuollahan on varmaan viisi tohtorin tutkintoa ja työkokemustakin ympäri maapallon. Ei muuten oikeasti ole.
Kolmas ryhmä on se, joka ei tohdi sanoa mitään. Usein oma rooli yhteiskunnan rattaissa estää heiltä keskustelun ja he pitävät sitä ehkä turhan jauhamisena. Se on ehkä se säälittävin osa porukasta. Lukee, mutta ei häpeän pelossaan tohdi sanoa mitään. Se on kuitenkin se osa, jolla saattaisi joskus olla jotain sanottavaakin asioihin ja ilmiöihin.
Turhan jauhajiakin tarvitaan, koska se on heille yksi tapa tuntea tulleensa huomatuksi. Aina he eivät kuitenkaan tule tajunneeksi, että hissi ei välttämättä nouse enää ylös asti. Pysähtyy puoleenväliin. Hyvä, että edes sinne asti.
Itsellä se hissi ei aina edes lähde liikkeelle, kunnes huomaan hissin oven olevan auki! Kun saa oven kiinni, niin menee vielä välillä pari kerrosta ylikin.
Olkaamme kuitenkin kaikki tyytyväisiä omaan tapaamme tuode itseämme ja ajatuksiamme julki, koska se on meille mahdollista täällä Suomessa. Kaikkialla ei nimittäin asiat ole aivan tällä tolalla.
Lisäksi välttäkäämme ostrakismia, jota sanotaan esiintyvän myös sosiaalisessa mediassa. Sen voidaan sanoa olevan kiusaamista. Tykätään myös niistä vöyhöttäjistä ja turhan paasaajista. Vaikka se ei olisi meille tärkeää, niin heille se voi olla juuri niitä päivän huippuhetkiä.
Vöyhötetään taas, jotta kestetään toisiamme. Ylihuomenna Viipurin ihmeitä katsastamaan ja seuraavat höpinät taitavat tulla jostain Baltian maaseudulta fillarin selästä - joskus puolenkuun jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti