Ihmisen on aika ajoin hyvä testata hallitseeko hän itseään vai hallitseeko sitä joku muu. Itse havaitsin, että sosiaalisen median sivuista oli tulossa "välttämätön" uutisikkuna omaan arkeen. Lisäksi kännykkä oli aina oltava mukana. Sitä piti jopa aika ajoin tarkastella. Onko tullut viestejä? Piti olla tavoitettavissa. Enkä suinkaan tunne olevani tässä asiassa mikään harvinaisuus. Monelle tämä on arkipäivää ja toisiin se - oman kylläkin hyvin puolueellisen tarkastelun tuloksena - on tarttunut vielä paremmin tai pahemmin. Ihan miten sen nyt haluaa katsoa.
Heinäkuun alussa aloitin kokeen, jossa en halunnut luopua kaikesta, mutta testata miten se minuun vaikuttaa.
Poistuin Facebookin sivustolta ja jätin puhelimen kotiin pöydälle. En siis kanna puhelinta mukanani. Ajallisesti koe päättyy kun jalkapallon maailmanmestari on selvillä.
Sähköpostit ja sosiaalisen median puolella Twitter on ollut käytössä ja puhelinkin on päällä ja tarkistan puhelimesta viestit kotiin tultuani.
Hesarin tiedeartikkelissa tarkasteltiin tänään monelta kantilta sitä miten ihmisen tajunta pysyy tai ei pysy mukana tämän päivän digiajan myllerryksessä. Meillä on vain vain yksi tietoisuuden tila ja hallitaksemme tämän päivän tiedon ja viestien virtaa tarvitsisimme niitä useampia, jotta pysyisimme mukana. Moneen asiaan keskittyminen vaikuttaa tekemisemme laatuun väistämättä. Tämä on monissa kokeissa oikeaksi todistettu. Jatkuva viestintäkanavasta toisen hyppinen vaikuttaa opiskeluun ja työmuistin toimintaan. Tulokset kärsivät niin opiskelussa kuin työssäkin. Kaikella tällä on siis hintansa.
Onko sosiaalinen media sosiaalista, koska se heikentää kykyämme keskittyä toisiimme kasvotusten? Monissa eri maissa tehdyissä kokeissa on havaittu, että pelkkä puhelimen läsnäolo seimekiksi kahvipöydässä johtaa poissaolon tunteeseen ja tylsistymiseen kyseisessä ryhmässä. Sen ei tatrvitse tutkimusten mukaan olla edes päällä ja silti yhdessäolon taso laskee.
Nomofobia on uusi pelon muoto, joka valtaa meidät kun puhelin on suljettuna tai se ei ole taskussa kuten normaalisti. Tätä minä halusin testata. Parin päivän ajan tuntui oudolta. Oliko se tämän nomofobian enisioireita? Se kuitenkin häipyi parin päivän jälkeen, joten lääkitystä ei vielä tarvinne tähän ahdistukseen hankkia. Uskon, että joillekin se voi olla tarpeen. jotkut nimittäin kokevat puhelimen "aavevärinää" viestin merkiksi, vaikkei aparaatti värisekään. toisien taas pitää tarkistaa aparaatin tila muutaman minuutin välein ja vielä varmuudeksi räplätä laitetta. Ihan vaan ajaakseen esiin hiipivä nomofobia pois pääkopastaan.
Aivomme suhtautuvat merkillisesti näihin nykyisiin digiajan vempaimiin. Olemme aika ajoin kuin sätkynukkeja, joita taskussa tärisevä älypuhelin tai piipttävä messenger-viesti ohjaavat. Tämän ajan pakkoliikkeitä, joista liukuhinalla tehtaissa työskennellyt työväki on pikkuhiljaa vapautumassa. Aikansa kutakin sanotaan ja se pitänee paikkansa myös tässä.
On hienoa, että on huomattu luonnon parantava merkitys myös tähän sätkyilyyn. Luonnossa liikkuminen lisää tutkitusti tarkkaavaisuutta ja vähentää stressiä. Tähän ei ihmisen rakentama ympäristö kykene.
Kun siis lähdet luontoon on hyvä, että vaikkapa turvallisuuden takia on puhelin mukana. Muista kuitenkin sulkea se, jotta saat heitettyä sen "sätkynukkeapinan" selästäsi.
Nomofobian lääkitsemiseen on siis hyvin yksinkertaisia keinoja käytettävissä. Luonto on terapeutti, joka ei ainakaan toistaiseksi lähetä e-laskuja pankkiohjelmasi kautta maksettavaksi. Näinä hulluuden päivinä siis suht' edullista. Eller hur?
Heinäkuun alussa aloitin kokeen, jossa en halunnut luopua kaikesta, mutta testata miten se minuun vaikuttaa.
Poistuin Facebookin sivustolta ja jätin puhelimen kotiin pöydälle. En siis kanna puhelinta mukanani. Ajallisesti koe päättyy kun jalkapallon maailmanmestari on selvillä.
Sähköpostit ja sosiaalisen median puolella Twitter on ollut käytössä ja puhelinkin on päällä ja tarkistan puhelimesta viestit kotiin tultuani.
Hesarin tiedeartikkelissa tarkasteltiin tänään monelta kantilta sitä miten ihmisen tajunta pysyy tai ei pysy mukana tämän päivän digiajan myllerryksessä. Meillä on vain vain yksi tietoisuuden tila ja hallitaksemme tämän päivän tiedon ja viestien virtaa tarvitsisimme niitä useampia, jotta pysyisimme mukana. Moneen asiaan keskittyminen vaikuttaa tekemisemme laatuun väistämättä. Tämä on monissa kokeissa oikeaksi todistettu. Jatkuva viestintäkanavasta toisen hyppinen vaikuttaa opiskeluun ja työmuistin toimintaan. Tulokset kärsivät niin opiskelussa kuin työssäkin. Kaikella tällä on siis hintansa.
Onko sosiaalinen media sosiaalista, koska se heikentää kykyämme keskittyä toisiimme kasvotusten? Monissa eri maissa tehdyissä kokeissa on havaittu, että pelkkä puhelimen läsnäolo seimekiksi kahvipöydässä johtaa poissaolon tunteeseen ja tylsistymiseen kyseisessä ryhmässä. Sen ei tatrvitse tutkimusten mukaan olla edes päällä ja silti yhdessäolon taso laskee.
Nomofobia on uusi pelon muoto, joka valtaa meidät kun puhelin on suljettuna tai se ei ole taskussa kuten normaalisti. Tätä minä halusin testata. Parin päivän ajan tuntui oudolta. Oliko se tämän nomofobian enisioireita? Se kuitenkin häipyi parin päivän jälkeen, joten lääkitystä ei vielä tarvinne tähän ahdistukseen hankkia. Uskon, että joillekin se voi olla tarpeen. jotkut nimittäin kokevat puhelimen "aavevärinää" viestin merkiksi, vaikkei aparaatti värisekään. toisien taas pitää tarkistaa aparaatin tila muutaman minuutin välein ja vielä varmuudeksi räplätä laitetta. Ihan vaan ajaakseen esiin hiipivä nomofobia pois pääkopastaan.
Aivomme suhtautuvat merkillisesti näihin nykyisiin digiajan vempaimiin. Olemme aika ajoin kuin sätkynukkeja, joita taskussa tärisevä älypuhelin tai piipttävä messenger-viesti ohjaavat. Tämän ajan pakkoliikkeitä, joista liukuhinalla tehtaissa työskennellyt työväki on pikkuhiljaa vapautumassa. Aikansa kutakin sanotaan ja se pitänee paikkansa myös tässä.
On hienoa, että on huomattu luonnon parantava merkitys myös tähän sätkyilyyn. Luonnossa liikkuminen lisää tutkitusti tarkkaavaisuutta ja vähentää stressiä. Tähän ei ihmisen rakentama ympäristö kykene.
Kun siis lähdet luontoon on hyvä, että vaikkapa turvallisuuden takia on puhelin mukana. Muista kuitenkin sulkea se, jotta saat heitettyä sen "sätkynukkeapinan" selästäsi.
Nomofobian lääkitsemiseen on siis hyvin yksinkertaisia keinoja käytettävissä. Luonto on terapeutti, joka ei ainakaan toistaiseksi lähetä e-laskuja pankkiohjelmasi kautta maksettavaksi. Näinä hulluuden päivinä siis suht' edullista. Eller hur?
Kommentit
Lähetä kommentti