On lottovoitto syntyä Suomeen! Tätä mantraa on hoettu vuosikymmenien ajan. Varmaan siinä on paljon totta, koska lause elää edelleen ja YK:n onnellissuraporttikin tukee tätä. Maailman onnellisin kansa on siis suomalaiset. Hyvä me! Pomppasimme viidenneltä sijalta yhdellä loikalla listan kärkeen.
Herää kysymys - ihan vain mielenkiinnosta. Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Bruttokansantuote, elinajan odote, korruption määrä, sosiaalinen tuki jne. Nämä siis takaavat onnellisuuden. Pieni epäilyksen varjo hiipii ainakin höpisijän pääkoppaan. Ihan vain, että näilläkö sitä mitatataan - onnellisuutta?
Itsemurhien määrä Suomessa on korkea, vaikka se on lähes puolittunut huippuvuodesta 1990. Edelleen joka päivä yli kaksi henkilöä maailman onnellisimmassa maassa tekee itsemurhan. Tekeekö onnellinen itsemurhan?
Masennusta on joku kutsunut suomalaisten kansallissairaudeksi, sillä joka viides suomalainen sairastuu siihen jossain elämänsä vaiheessa. Masennuksesta kärsivän ihmisen riski sairastua sepelvaltiomotautiin on lähes kolminkertainen ja masennus on myös yleinen itsemurhan syy.
Voiko masentunut siis olla onnellinen?
Kun katsoo onnellisuusraportin mittareita, niin on kait' pakko todeta, että kyllä voi olla. Mielestäni tässä yhtälössä kaikki ei ole kohdallaan. Masennuksen taustalta löytyy useita erilaisia syitä, mutta usein ne johtuvat elämäntilanteen muutoksista. Avioero, työpaikan menettäminen ja läheisen sairastuminen ovat tyypillisiä syitä masennukseen. Ovatko nämä onnellisuuden tunnusmerkkejä?
Tutkaillessani hieman mitä onnellisuudesta on kirjoitettu havaitsin, että ristiriita päässäni juontaa juurensa mittareista. Ne mittaavat mielestäni ehkä paremmin hyvinvointia. Liiaksi materialistisiin arvoihin painottunut näkemys ei voi olla täysin oikein. Onnellisuus on suurelta osin aivan jotain muuta.
Luin artikkelin bhutanilaisten tavasta mitata onnellisuutta. Heidän mittareissaan painotus on enemmän ei-materialistisissa arvoissa. He mittaavat elintason ja terveyden ohella mm. luonnon tilaa, kulttuurin monimuotoisuutta ja ihmisten psykologista hyvinvointia. Varsinkin pyrkimys mielenrauhaan heijastuu heillä selkeästi onnellisuuden määrittelyssä.
Ovatko bhutanilaiset löytäneet paremman tavan mitata onnellisuutta? Tiedä häntä!
Nyt kun elämän ruuhkavuodet alkavat olla taakse jäänyttä elämää on aikaa pohtia tällaisiakin asioita. Lyhytaikaisen ja hetkellisen onnellisuuden sijaan meidän tulisi osata tavoitella pitkäkestoista onnellisuutta. Se sisältää aina myös menetyksiä ja ei-toivottuja asioita.
Kysymys on mielestäni siitä, miten yhteisö jossa elämme pystyy luomaan mahdollisuudet tämän onnellisuuden saavuttamiseen.
Tulihan sitä taas siinä... höpinää ilman laturaivoa, josta oli ensin ajatellut höpistä.
Ehkä parempi näin?
Herää kysymys - ihan vain mielenkiinnosta. Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Bruttokansantuote, elinajan odote, korruption määrä, sosiaalinen tuki jne. Nämä siis takaavat onnellisuuden. Pieni epäilyksen varjo hiipii ainakin höpisijän pääkoppaan. Ihan vain, että näilläkö sitä mitatataan - onnellisuutta?
Itsemurhien määrä Suomessa on korkea, vaikka se on lähes puolittunut huippuvuodesta 1990. Edelleen joka päivä yli kaksi henkilöä maailman onnellisimmassa maassa tekee itsemurhan. Tekeekö onnellinen itsemurhan?
Masennusta on joku kutsunut suomalaisten kansallissairaudeksi, sillä joka viides suomalainen sairastuu siihen jossain elämänsä vaiheessa. Masennuksesta kärsivän ihmisen riski sairastua sepelvaltiomotautiin on lähes kolminkertainen ja masennus on myös yleinen itsemurhan syy.
Voiko masentunut siis olla onnellinen?
Kun katsoo onnellisuusraportin mittareita, niin on kait' pakko todeta, että kyllä voi olla. Mielestäni tässä yhtälössä kaikki ei ole kohdallaan. Masennuksen taustalta löytyy useita erilaisia syitä, mutta usein ne johtuvat elämäntilanteen muutoksista. Avioero, työpaikan menettäminen ja läheisen sairastuminen ovat tyypillisiä syitä masennukseen. Ovatko nämä onnellisuuden tunnusmerkkejä?
Tutkaillessani hieman mitä onnellisuudesta on kirjoitettu havaitsin, että ristiriita päässäni juontaa juurensa mittareista. Ne mittaavat mielestäni ehkä paremmin hyvinvointia. Liiaksi materialistisiin arvoihin painottunut näkemys ei voi olla täysin oikein. Onnellisuus on suurelta osin aivan jotain muuta.
Luin artikkelin bhutanilaisten tavasta mitata onnellisuutta. Heidän mittareissaan painotus on enemmän ei-materialistisissa arvoissa. He mittaavat elintason ja terveyden ohella mm. luonnon tilaa, kulttuurin monimuotoisuutta ja ihmisten psykologista hyvinvointia. Varsinkin pyrkimys mielenrauhaan heijastuu heillä selkeästi onnellisuuden määrittelyssä.
Ovatko bhutanilaiset löytäneet paremman tavan mitata onnellisuutta? Tiedä häntä!
 |
| Ovatko luontoarvot osa ihmisen onnellisuutta? |
Nyt kun elämän ruuhkavuodet alkavat olla taakse jäänyttä elämää on aikaa pohtia tällaisiakin asioita. Lyhytaikaisen ja hetkellisen onnellisuuden sijaan meidän tulisi osata tavoitella pitkäkestoista onnellisuutta. Se sisältää aina myös menetyksiä ja ei-toivottuja asioita.
Kysymys on mielestäni siitä, miten yhteisö jossa elämme pystyy luomaan mahdollisuudet tämän onnellisuuden saavuttamiseen.
Tulihan sitä taas siinä... höpinää ilman laturaivoa, josta oli ensin ajatellut höpistä.
Ehkä parempi näin?
Kommentit
Lähetä kommentti