Ihmisen luonnolle on kait' ammoisista ajoista lähtien ollut luonteenomaista vastustaa muutosta. Totutusta ei haluta eroon. Mikäli kaikesta huolimatta antaisimme edes hiukan tilaa pääkopassamme ajatukselle, niin huomaisimme olevamme koko ajan muutoksessa. Se vain on vääjäämätön tosiasia, jota osa paljonkin sivistystä meidän mittapuidemme mukaan hankkineistakaan eivät ymmärrä. Niin tai eivät halua ymmärtää.Ovat käyneet yhteiskuntamme varoilla kouluja ja hankkineet tietoja ja taitoja. Sivistystä eivät kuitenkaan ole sillä matkalla kaikki huomanneet itselleen haalia. Kumma juttu sinänsä. Ovatko he niitä todellisia yhteiskuntamme hyvinvoinnin nakertajia? Ovatko he se syöpä, joka tukahduttaa kehityksen? Ei se muuten näin ole. Se vain hidastaa kehitystä. Mikäli kuitenkin vastustamiseen käytetyt resurssit ohjattaisiin kehitykseen niin olomme olisi paljon mutkattomampaa. Hyvinvointimme paranisi ja positiivinen ilmapiiri ruokkisi onnistumisia.
Nyt joku miettii, että mitähän se taas höpisee ja mitä tässä nyt muka vastustetaan. Muutama esimerkki:
Apteekkariliitto on hyvä esimerkki, kun se vastustaa apteekkien kilpailulle vapauttamista argumenteilla, joilla ei ole mitään tekemistä vapautumisen kanssa. Ei siitä potilaiden ja lääkkeiden käyttäjien turvallisuus minnekään muutu, jos kaikille kriteerit täyttäville tahoille annetaan lupa perustaa apteekki. Siis toistan, että kriteerit pysyvät samoina. Kontrolli, luvat ja ammattitaito pysyvät samoina. Niitä oikeastaan voisi jopa kiristää. Kysymys on siis apteekkien määrää rajoittavien ehtojen purkamisesta. Suunnatonta myötähäpeää tunsin, kun seurasin Apteekkariliiton varapuheenjohtajan puheenvuoroa netistä videolta. Hän ei ilmeisesti lainkaan ymmärrä mistä tässä vapauttamisessa edes puhutaan.
Taksiliikenteen vapauttaminen on toinen loistava esimerkki jämähtämisestä paikoilleen. Taksiliiton edustajia kuunnellessa miettii, että eivät nuo voi itsekään uskoa mitä ne puhuvat. Niillähän on suorat housut jalassa ja pikkutakki päällä.Ei se vapauttaminen taksien kohdalla tee taksimatkoista turvattomampia tai autoista sen huonompia. Luvan saamisen ehtoja voitaisiin aivan hyvin kiristää ja saada niihin myös kielitaitovaatimukset mukaan.
Eräs paikallinen majoitusyrittäjä tässä taannoin kertoi, kun hänellä oli ulkolaisia vieraita. Hän tilasi taksin viemään heitä läheiseen kansallispuistoon. "En lähe, jos eivät ossaa suamee tai savvoo!", ilmoitti taksikuski tomerasti. Yrittäjä vei vieraat itse kansallispuistoon. Olihan se paikkakunnan ja Suomen maineen kannalta oikein tehty, vaikka taksilta jäikin tulot saamatta. Valitettavasti.
Autojen kunto taksikyydityksissä taas on ainoastaan katsastusmääräysten säätämisestä kiinni.
Tärkeintä olisi vapauttaa luvat kaikkien halukkaiden ulottuville ja saada aitoa kilpailua alalle. Tästä siinä on kysymys.
Yksi vastustuksen linnake on ammattiyhdistysliike. Ilmeisesti siellä katsotaan, että teimme muutosta perustamisestamme lähtien 1970-luvulle saakka. Eikös se nyt riitä. Nyt aletaan vastustamaan muutosta. Se on kumma juttu, kun sielläkin pohjimmiltaan tiedetään minne suuntaan olemme menossa. Vastustetaan silti. Alettaisiin sen sijaan kehittämään työelämän pelisääntöja ja paikallisen sopimisen malleja tähän päivään sopiviksi. Itse "lakkokenraalinakin" tehtaassa toimineena voin sanoa, että se aika on mennyttä.
Otetaan nyt vielä se kirkko tähän samaan litaniaan. Se on vastustanut kaikkea muutosta siitä lähtien kun sen valta yhteiskunnassa on supistunut. Naispappeutta vastustettiin niin, että ensimmäisten naispappien piti lähteä aikanaan Ruotsiin töihin. Nyt kun siitä on suurimmaksi osaksi päästy eroon, niin vastustetaan samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Eikö sitä nyt oikeasti tajuta, että maailma muuttuu. Enää ei saa laittaa kirkon eteen ihmisiä jalkapuuhun, vaikka mielestäni sen voisi vaikka ottaa takaisin. Kirkko on instituutio mikä monella tavalla edustaa pysyvyyttä. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että ei osata elää ajassa. Koirien kanssa kulkemisen hautausmaalla kieltäminen on kait' se naurettavin juttu tässä kieltoviidakossa. Toisaalta se voi joillekin olla ihka tärkeä juttu, mutta kun en ymmärrä niin en ymmärrä. Jospa joku vähän avaisi, kun tässä kohden on sivistys kulkenut ainakin minun ohitseni.
Taas tuli höpistyä pitkästä aikaa. Siinä tuli kurmitusta vähän sinne sun tänne. Vastustamisen ajan loppumiselle ei näytä tulevan loppua. Ruvetaan sitt' vaikka vastustamaan vastustamista tai lopetetaan vastustaminen ja aletaan kehittämään.
Kommentit
Lähetä kommentti