Hyvä fyysinen kunto luo edellytykset elää terveenä ja toimintakykyisenä pidempään. Se antaa myös eväät henkiselle hyvinvoinnille. Tästä puhutaan tänä päivänä paljon kun ennustettu elinikä kasvaa ja erilaiset vanhuuteen liittyvät sairaudet ovat tätä päivää entistä useammalle suomalaiselle.
Kyse on myös rahasta. Laitoshoito maksaa maltaita ja monet kunnat ovat hirressä tämän jutun kanssa reilun kymmenen vuoden päästä. Sen kuitenkin tajuavat päättäjistä vain harvat. Valitettavasti.
Mitä sitten voisimme tehdä? Yhä useampi ajattelee: "Enhän minä yksin voi vaikuttaa ja parantaa maailmaa ihmisistä puhumattakaan". Ajatus on kuitenkin väärä. Parhaiten jokainen voi vaikuttaa tähän pitämällä huolta itsestään, terveydestään ja kunnostaan.
Suurinta mölyä asioiden tilasta pitävät voisivat katsoa peiliin ja miettiä. Pidänkö omasta terveydestäni huolta? Entäpä omasta kunnostani?
Nyt pääosa lukijoista huomasi aivan oikein. Jotain pitäisi tehdä.
Itse huomasin tämän kolme - neljä vuotta sitten. Ajattelin kuitenkin, että ei tämä minua koske. Minähän olen terve, ollut sairaslomallakin viimeksi vuonna 1974. Tämä luulo oli kuitenkin täysin väärä.
Vyötärölle oli kertynyt Michelin-rengasta muituttava mötkäle. Vuosikymmeniä sitten juostut hölkkälenkit eivät olleet kuin muisto vain. Juoksulenkille lähdettyäni jaksoin reilun kilometrin hölkätä. Huomasin, että jotain on tehtävä. Alku oli hankala ja itselleen oli helppo antaaa periksi. Mäyräkoira olutta oli helppo ostaa ja lenkki oli helppo siirtää eteenpäin.
Aikaa kului ja homma eteni mielestäni hitaasti. Pitkät vaellukset luonnossa kunto kesti, mutta tyytyväisyyteen ei olleut syytä.
Tämä vuosi piti aloittaa uudella reseptillä, jotta siitä terveydestä ja kunnosta uskalsi puhua saati kirjoittaa blogia. Aluksi sata päivää ilman alkoholia tempaukseen mukaan ja ilmoittautuminen HelsinkiCity Runiin puolimaratonille. Siis ei pisaraakaan ja puolimaraton toukokuussa. Oli pakko tehdä jotain. Lenkkeily alkoi kituuttaen. Kun ei ole juoksukuntoa niin se tuntuu vastenmieliseltä. Puolimaraton meni kuitenkin raahautuen lävitse. Se kuitenkin herätti. Ilmoittauduin heti syyskuun puolimaratonille Lahteen. Päästäkseen tässä iässä kuntoon pitää oikeasti tehdä näköjään töitä.
Ans' kattoo miten tämä kehittyy. Peiliin on kuitenkin katsottu ja sykemittari tuli postissa. On siis aika aloittaa... kuntoilu.
Onko kysymys suorittamisesta? Tottahan toki. On se loppupelissä niin, että ilman suorittamista ei oikein mitään tapahdu. Holja höpisijä on tämän testannut, joten siitä ei kannata väitellä.
Ja nyt peilin eteen... Onko minusta terveeseen ja elionvoimaiseen vanhuuteen?
Niin ja lenkkareita on muuten tarjouksessa juuri nyt...
Höpistään taas.... mutta nyt lenkille.
Kyse on myös rahasta. Laitoshoito maksaa maltaita ja monet kunnat ovat hirressä tämän jutun kanssa reilun kymmenen vuoden päästä. Sen kuitenkin tajuavat päättäjistä vain harvat. Valitettavasti.
Mitä sitten voisimme tehdä? Yhä useampi ajattelee: "Enhän minä yksin voi vaikuttaa ja parantaa maailmaa ihmisistä puhumattakaan". Ajatus on kuitenkin väärä. Parhaiten jokainen voi vaikuttaa tähän pitämällä huolta itsestään, terveydestään ja kunnostaan.
Suurinta mölyä asioiden tilasta pitävät voisivat katsoa peiliin ja miettiä. Pidänkö omasta terveydestäni huolta? Entäpä omasta kunnostani?
Nyt pääosa lukijoista huomasi aivan oikein. Jotain pitäisi tehdä.
Itse huomasin tämän kolme - neljä vuotta sitten. Ajattelin kuitenkin, että ei tämä minua koske. Minähän olen terve, ollut sairaslomallakin viimeksi vuonna 1974. Tämä luulo oli kuitenkin täysin väärä.
Vyötärölle oli kertynyt Michelin-rengasta muituttava mötkäle. Vuosikymmeniä sitten juostut hölkkälenkit eivät olleet kuin muisto vain. Juoksulenkille lähdettyäni jaksoin reilun kilometrin hölkätä. Huomasin, että jotain on tehtävä. Alku oli hankala ja itselleen oli helppo antaaa periksi. Mäyräkoira olutta oli helppo ostaa ja lenkki oli helppo siirtää eteenpäin.
Aikaa kului ja homma eteni mielestäni hitaasti. Pitkät vaellukset luonnossa kunto kesti, mutta tyytyväisyyteen ei olleut syytä.
Tämä vuosi piti aloittaa uudella reseptillä, jotta siitä terveydestä ja kunnosta uskalsi puhua saati kirjoittaa blogia. Aluksi sata päivää ilman alkoholia tempaukseen mukaan ja ilmoittautuminen HelsinkiCity Runiin puolimaratonille. Siis ei pisaraakaan ja puolimaraton toukokuussa. Oli pakko tehdä jotain. Lenkkeily alkoi kituuttaen. Kun ei ole juoksukuntoa niin se tuntuu vastenmieliseltä. Puolimaraton meni kuitenkin raahautuen lävitse. Se kuitenkin herätti. Ilmoittauduin heti syyskuun puolimaratonille Lahteen. Päästäkseen tässä iässä kuntoon pitää oikeasti tehdä näköjään töitä.
Ans' kattoo miten tämä kehittyy. Peiliin on kuitenkin katsottu ja sykemittari tuli postissa. On siis aika aloittaa... kuntoilu.
Onko kysymys suorittamisesta? Tottahan toki. On se loppupelissä niin, että ilman suorittamista ei oikein mitään tapahdu. Holja höpisijä on tämän testannut, joten siitä ei kannata väitellä.
Ja nyt peilin eteen... Onko minusta terveeseen ja elionvoimaiseen vanhuuteen?
Niin ja lenkkareita on muuten tarjouksessa juuri nyt...
Höpistään taas.... mutta nyt lenkille.
Kommentit
Lähetä kommentti